Elämäni ikimuistoisin yö

Kuten otsikosta arvata saattaa, täällä kirjoittelee nyt kahden hevosen huoltaja. Pieni orivarsa syntyi viimeyönä klo 2.15.

Tallilla vierähti kaikenkaikkiaan yli 12 tuntia. Oltiin sovittu että valvotaan yhdessä Lissun kanssa tämä yö, mukana oli teltat ja kaikki. Ensin touhuttiin tallilla kaikenlaista. Sera sai uudet töppöset, siirrettiin kamat pois pikkutallista pesun tieltä ja helteessä hikoiltuamme käytiin vielä pulahtamassa mobilian rannassa. Pystytettiin heinäkatokseen teltta, juteltiin tulevista matkakisoista ja kaikesta mahdollisesta. Tällävälin Bronca mutusteli karsinassa heiniään lähes normaalisti, ehkä hyöri hieman tavallista enemmän. Lissu rupesi torkuille vähän kahdentoista jälkeen, minunkin oli tarkoitus mutta uni ei tullut. Seurailin siis tamman toimintaa valvontakameralla. Jossain vaiheessa Bronca alkoi näyttämään lievän epämiellyttävyyden merkkejä, kunnes pari kertaa tuli selvästi niin kivulias supistus että takapää oikein notkahti. Tässä vaiheessa sykkeeni nousi, kaikki uni oli tipotiessään ja jäin seurailemaan tapahtumia. Vähän ennen puolta kahta tuli vääränvärinen "pissa" ja heti perään toinen ja kun se ei loppunut ollenkaan tajusin että nyt meni vedet. Tuupin Lissun hereille, soitettiin tallin pitäjille (äiti ja tytär, asuvat tallin pihassa) ja sitten vaan seurailemaan...

Heti vesien menon jälkeen mentiin makuulle, vettä lorisee edelleen.

Oppikirjamaisen ponnistamisen tulos alkaa häämöttää

Pienokainen sai nätisti itse kalvot rikki

Bronca vilkaisee ekaa kertaa, että mikäs sieltä tuli

Koipeliini

 Bronca oli synnytyksen jälkeen aivan rauhassa pitkään pötköllään ja teki jälkeiset samaan syssyyn. Pikkukaveri oli tomera ja ehti sinä aikana ryömiä äitin jalkojen yli pitkälle kohti nurkkaa. Tovin odotettuamme menimme moikkaamaan uutta tulokasta.

Olin varsin yllättynyt kun karsinan lattialta paljastui jotain ihan muuta kuin musta pikkuinen. Tiesin että kimo tulee ja kuvittelin että ne syntyvät aina mustina :O Tämä oli kuitenkin kauniin suklaanruskea ja väri vielä hieman vaaleni kun varsa kuivui.
Samalla katsottiin vähän jalkojen väliin ja todettiin että ori tuli.

Varsan annettiin yrittää jaloilleen hetken itse, mutta ei ottanut millään onnistuakseen. Tehtiin sitten niin että yritettiin vähän kannustaa ja jeesata hetki ja sitten mentiin ulos ja annettiin huilitauko. Tätä jatkettiin pariinkiin otteeseen koska kovin itsenäistä yritystä ei pojasta lähtenyt. Lopulta kun alkoi vierähtää jo tunteja päätettiin että nyt nostetaan poika tissille, ettei mene ainakaan ternimaidot hukkaan ja jotta vähän vahvistuisi ja jaksaisi taas paremmin yrittää. Sekös vasta oli operaatio. Hiki valui ja turhautuminen meinasi iskeä varmaan vähän jokaiselle. Yksi piti etupäätä, minä takapäätä ja yksi ohjasi tissille. Parin ei niin onnistuneen kerran jälkeen, homma alkoi toimia ja kun olimme varmoja että varsuliini on saanut kunnon kulaukset niin annoimme molempien levätä ja pötköttää.

 Lissu ja Marika lähtivät nukkumaan ja minä ja Hannele jäätiin vielä tallille. Hannele toimitti aamutoimia ja minä tuijottelin kameraa. Vähän vajaan tunnin levon jälkeen päätettiin vielä kerran auttaa poika tissille kun ei taaskaan itse päässyt ylös. Nyt löysi kuitenkin itse hyvin nisän ja imi ekaa kertaa todella hyvin ja isoja kulauksia! Poika jäi jaloilleen ja me poistuimme karsinasta. Minä jäin vielä karsinan ovella ihastelemaan pojan edesottamuksia. Nyt kun oli kilometrikoivet alla, niin heti lähti tutkimaan ympäristöään, kävi itse tissillä parikin kertaa ja ulosti varsapien. Hymy huulillani jätin lapsukaisen ja rakkaan tamman lepäilemään.

No mutta kukas sinä olet

 Sain nukuttua juuri kaksi tuntia. Luksusta. Saas nähdä kauanko maltan pysyä poissa tallilta :)