Sainpa houkuteltua vielä työkaverinkin mukaan, jolla on vakaa heppa-tausta, mutta joka ei ole aktiivisesti ratsastanut enää moneen vuoteen.
Ja miten voikaan jännittää ihmistä moinen. Olin jotenkin todella kipsissä ja sydänkin lepatteli ihan omituisesti kun kipusin simulaattorin selkään. Noh kyllähän siinä sitten pikkuhiljaa rentoutui. Alku oli kuitenkin tavatonta säheltämistä. Ensin piti ottaa kontrollit haltuun. Simulaattori-Simo rekisteröi ratsastajan painon, ohjastuntuman sekä pohkeiden sijaintia antureilla. Pohjeanturit vaativat hieman reeniä. Antureita on kummallakin kyljellä kolme. Normaali pohkeen paikka on kakkosella ja jos halutaan liikettä lisää jalkoja käytetään ykkösillä eli hieman edempänä. Laukka nousee asettamalla toinen jalka luonnollisesti ykköselle ja toinen kolmoselle. Alkuhaparoinnin jälkeen (keskiravista hieman liioitetulla pidätteellä suoraan pysähdykseen :D) aloin rentoutua ja Arton neuvot alkoivat pikkuhiljaa painua kaaliin. Rannettani korjattiin suoraksi ja huomasin välittömästi eron. Olen pitänyt rannetta ihan huomaamatta linkussa sisäänpäin jolloin kaikki hevosen suussa tapahtuvien asioiden havainnointi rajoittuu sormiin ja käteen. Kun korjasin ranteen suoraksi, tunsin Simon pään liikkeet hartioihin asti!
Raviin siirryttäessä Arto kommentoi heti, että olen ollut ratsastustunnilla korvat auki. Vedän kuulemma hienosti kroppani yliryhtiin ja lavat taakse. Sain ohjeeksi rentouttaa pallean ja käyttää enemmän alavatsalihaksia liikkeen seuraamiseen. Laukassa tämä alkoi jo toimia paremmin ja Arto käski pitkän aikaa minun ratsastaa silmät kiinni ja painaa liikettä lihasmuistiin. Alkuun kyllä ihan nauratti kun tuntui että olen ihan etukönössä.
Kaikkein eniten ennakkoon hirvitti istuntatesti. Pelkäsin kylmää todellisuutta objektiivisesti tarjoiltuna, mutta todellisuus ei ollutkaan yhtään niin kylmä kun luulin. Oli tietysti osa-alueita joihin olisin halunnut olla tyytyväisempi, mutta onnellisuuttakin tuo paperi tuossa vieressä osittain aiheuttaa.
Tässä ensimmäisessä kuvassa näkyy yllä painopistteni liikkuminen sivuttaissuunnassa. Ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopulta molemmissa laukoissa. Alla näkyy painoni liikkuminen vastaavasti eteen-taakse suuntaisesti. Kuten huomaa, ravissa paketti vähän hajoaa ja olin jo hyvää vauhtia kallistumassa liiaksi eteen, kunnes Arto hieman korjasi sivusta. Ei kuitenkaan paha ja se mikä tässä aivan suunnattomasti ilahduttaa on se, että lähtökohtaisesti painopisteeni on hyvin keskellä hevosta eikä enemmän jommalla kummalla istuinluulla.
Toisessa kuvassa näkyy vasemmalla ohjastuntumani. Ja onko nyt se aika sanoa, että epäilin ihan tosissaan Simon olevan jotenkin rikki, koska käsitykseni ohjastuntumani tasaisuudesta on jotain ihan muuta kun mitä tämä suoraakin suorempi viiva antaa ymmärtää!!
Oikealla kompensoidaankin sitten hieman masentavalla pohkeiden paikallaan pysymistä kuvaavalla kaaviolla. Vasen irtoilee käynnissä ja ravissa ihan tuosta noin vaan. Oikea pysyy paremmin kiinni, mutta heiluu sitten ravissa eteenpäin. (Siitä kertovat nuo ajoittaiset siniset värit ykkösanturin kohdalla.) Yllätten paketti psyy kyitenkin laukassa aivan moitteetta pohkeiden osalta kasassa.
Kaiken kaikkiaan olen positiivisesti yllättynyt ja veikkaan että suuri osa tässä esiin nousseista virheistä johtuu juuri siitä etten ole pahemmin päässyt harjoitusravia ratsastamaan viimeisen vuoden aikana.
Kiva rapsa! Haaveilen itsekin Simon kyytiin pääsemisestä.
VastaaPoistaSuosittelisin oikein lämpimästi jollei hinta olisi noin törkyinen. Veikkaan että tästä sais parhaan hyödyn kun kävis useampaan kertaan ja vielä välillä vähän oikeankin hevosen selässä, mutta mulla ei olisi ollut varaa edes siihen yhteen kertaan ellei olisi ollut tätä ratsastusjaoston sponssia.
VastaaPoista