Ensimmäinen todellinen koetus oli, kun aamulla säädyttömään aikaan töihin lähtiessäni päästin koiran pihalle pissahätäänsä helpottamaan. Noh pissahätä vaihtui muihin ajatuksiin kun tuuli oli kaatanut pöntön, jossa avomies polttelee roskia. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa kun täysin asiattomasti pukeutuneena klo 5.45 hyisessä tuulessa täristen yritin hyssytellä täysillä louskuttavaa koiraa, ettei koko naapurusto herää. Yritä siinä nyt selittää, että se on se sama saamarin pönttö, joka on ollut siinä koko syksyn, se on vaan eri asennossa. Sittemmin, varsinkin pimeän tultua, pitää kaikki äänet ja liikkeet hakkua.
Asumme strategisesti sellaisessa paikassa että ääni kantautuu pellon toiselle puolelle, josta se kivasti pomppaa pikkuvoimalan seinästä ja palaa takaisin kaikuna, joten naapurit saavat pääsääntöisesti nauttia kaksinkertaisen määrän haukkumista.
Käynnissä on kiva ikilouskutuskone kun koira tajuaa asian: Vou vou vou!! *vou vou vou* Vou vou vou!!!! *vouvouvou*
Ja niin edelleen.... tätä itselleen jutelua voi jatkua ja jatkua ja jatkua...
Toistaiseksi rakkaan tassuttelijan ja virallisen auttajan ärhentelyt ovat osoittautuneet lähinnä ilmaisuiksi siitä, että tuolla nyt on jotain mikä on epäilyttävää. Kuten eilinen nuohoojan käynti. Sisällä pidettiin ensin kamalaa mekkalaa kun katolta kuului ääniä ja hormissa rapisi, mutta kun nokikolari kyykistyi eteisen lattialle kirjoittamaan laskua, Nalle nuoleskeli naaman puhtaaksi :)
Rakastava teini <3
Kuvat ei liity asiaan. Ovat meidän pohjanmaanreissulta lokakuulta
 |
| Minun rakkaat miehet |
 |
| Todellisuudessa Nalle osoitti suokelpoisuutensa juoksellaa kahdeksikkoa meidän ympärillä kun piti olla nätisti teeripassissa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti