En viitsinyt kirjoitella erillistä raporttia torstaisesta valkusta kun eipä oikein tullut mitään ihmeellisiä ahaaelämyksiä. Ihme se olisikin ollut kun alkuviikko oli niin huikea. Poni oli aika hankala ratsastaa. Vilpoinen ja tuulinen keli teki siitä ihan kuuraketin ja se kiikutti minua välillä kun litran mittaa kun kuumui niin taas laukannostoista. Tiedän että Ponin kuumetessa en saisi ratsastaa niin paljon kädellä kun mitä teen vaan enemmänkin jalalla. Se on vaan kovin kovin hankalaa kun toinen lähtee kun ohjus kun vähänkään pohjetta käyttää.
Perjantaina käväisinkin sitten entisellä ratsastuskoulullani Viitiksessä estetunnilla. Sain ratsukseni Pevonan, jonka nyt vuotias tammavarsa tulee olemaan Ponin varsan siskopuoli koska Issankin iskä on Idris :) Jännitti aivan tautisesti, että miten osaan ratsastaa hevosta joka ei ole Poni ja miten selviydyn esteistä. Tehtävä oli luojan kiitos melko simppeli suora suhteutettu linja (5-6 askelta, me taidettiin tulla useimmiten viidellä, en muistanut laskea) jota tultiin sellaisenaan pari kertaa kummastakin suunnasta. Välissä tehtävä muutettiin niin että linjalle tultiin ravissa sisään, käännettiin esteiden välissä ympyrälle laukassa ja siirrettiin taas raviin ennen toista estettä. Ensin tuli (ylläripylläri) noottia liian pitkistä jalustimista ja sitten siitä että kevyessä istunnassa paino ei ole tarpeeksi ronskisti jalustimella ja istun liikaa satulassa. Miten yllättävää kouluratsastajalta! Homma kuitenkin toimi sujuvasti, en saanut isoja pyyhkeitä oikein mistään ja itse huomasin ainakin sen että alastulossa tasapainoni oli huomattavasti parempi kuin ennen. En rojahtanut sillätavalla eteen niikuin muistan aiemmin usein tehneeni. Lopulta esteet vielä nostettiin ihan selvästi sen mukavuusrajan yli mihin olin valmistautunut. Isoin aiemmin hyppäämäni on ollut varmaan siinä 50cm tietämissä ja nämä Likka arvioi n. 65cm korkeiksi. Hienosti mentiin yli ongelmitta ja Pevonakin esteiden yli astumisen sijaan jo selvästi enemmän hyppäsi, mikä tuntui selkään ihan erilaiselta. Ihan hauskaa oli ja aion mennä toistekin :)
Mitään suuria riemuntunteita en kuitenkaan kokenut, hauskaa vaihteluahan tuo on, mutta kyllä mun kiksit tulee enemmän täydellisestä siirtymisestä tai pohkeenväistöstä kun esteistä. Kouluratsastaja mikä kouluratsastaja. Huomenna pääsenkin vaikka kuinka moneksi tunniksi sihteröimään KaRan järjestämiin aluekoulukisoihin helppoa A:ta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti