Syysväsymys

En kyllä yhtään tykkää tästä vuodenajasta. Ei mua edes haittaa että sataa ja on kylmää ja kuraista, mutta tämän vetämättömän olon kanssa en kestä. Ihan kuin toimisi puolella kapasiteetilla. Tallilta tullessa meinaa nuokahtaa rattiin ja kotiin päästessä katsoo kelloa ja miettii voisiko aikuinen ihminen mennä jo puoli kahdeksalta nukkumaan. Ei puhettakaan että jaksaisi huushollata edes sen verran että saisi ruokaa tehtyä. Eläköön mies lihapiirakoilla ja leivällä, minusta ei ole kun polttamaan nuudeleita kattilan pohjaan.

Mutta valitus sikseen. Pakottava tarve summata viikon parikin valmennuista jollain tapaa. Tiistaina jännäsin vähän missä kunnossa Jonnan kenttä on, kun vettä tuli niin kerpeleesti sunnuntaina ja maanantaina. Onneksi uima-allas oli imeytynyt melko nopeasti suurempien sateiden lakattua, joten päästiin työstämään jotain muutakin kun käyntiä. Ravissa Poni oli oikein mukavan ja rennon tuntuinen ja pääsin taas istumaan ravissa alas pitkiä pätkiä. Selvästi on apua myös siitä, että olen päässyt paremmin istumaan Mimmin ravissa. On siis paremmin lihasmuistissa se mihin pitää keskittyä omassa kropassaan vaikka Ponin kanssa liikkeen laajuus onkin ihan eri luokkaa kun Mimmillä. Emmi sanoi että se johtuu varmaan osittain siitä että Ponilla on niin suora lapa, että se nostelee jalkojaan ravissa todella paljon. Laukannostoissa (vasempaan, again!) taas takuttiin. Tuli monta väärää kun päätin että nostan vaikka muoto ei olisi täydellinen. Nostihan se, mutta kun asetus ja sisäpohje ei ollut kunnolla läpi, tuli helposti väärä.

Mimmillä menin ekaa kertaa valkkuun torstaina, uudelle opelle Iitulle, jolle nolasin itseni heti kättelyssä. Veikaan että kaikkien valmentajien lempiasenne on juuri se minkä päästin suustani: "oota mä teen tähän voltin, että pääsen ton kaverin taakse, että mulla on edes mahdollisuus saada se laukka nousemaan". Iitun äänestä jo kuuli kuinka sitä vitutti, että luovutin jo ennen kun yritin. Sorry!

Sitten tehtiin laukannostoharjoituksia (kas kumma!!)

Ekat yritykset oli ihan kauheita kylkimyyryä-pohjetta-vasten -taisteluita. Kun Mimmi nosti kehuttiin kaaauhean paljon jonka jälkeen Mimmi ennakoi tavattoman helposti... nosti kuitenkin. Toiseen suuntaan otti oikein kunnon hatkat kun oltiin yksin päädyssä ympyrällä ja kaikki Mimmin kaverit oli toisella puolella maneesia. Nostin laukan ja kun kehaisin sisäkädella rapsuttamalla niin tapahtui the Ampaisu. Eipä sillä, Mimmin riennoissa on helppo pysyä. Vaikka laukkatyö hävetti suunnattomasti (ihan omien möläytystenkin takia), niin väistöissä alettiin saada jo vähän kehujakin. Ei ollut kuulemma väliä mennäänkö lapa edellä, kun tarkoitus oli vaan saada lapoja auki. Kommentti: "siinähän oli jo ajoittain muutamia askeleita oikein kunnon väistöä" riitti hivelemään sieluani. Nämä nyt oli kuitenkin ihan ekat väistöt mitä tein Mimmin kanssa ravissa. Ja voi ne loppuravit. (Miks ne on aina parhaat?) Ensin harjoitusravissa tavoitteena askelta pidentäen. En odotellut kummoisia kun se mun istunta harjoitusravissa on vähän niin ja näin, mutta ai kun lähti kivasti. Ja kun meni kivasti, kevensin ja annoin venyttää alas ja voi että kun selkä nousi varmaan puoli metriä ylös!

Tänään Mimmi sai tehdä poikaystävänsä kanssa kahden tunnin maastolenkin harjulla ja pohtiksella. Kyllä teki varmasti hyvää. Menohaluja oli ainakin vaikka muille jakaa ja poikaystävän perse oli kokoajan tiellä.

Sylikoiran ja Ennin syysterveiset