Onnenvollotusta

Tänään tirahti tippa linssiin kun tunnin jälkeen tunnustin Jonnalle, etten vielä edes eilen olisi uskonut että tuo mitä juuri äsken tehtiin olisi ollut mahdollista. Itkettää edelleen kun vaan ajattelenkin asiaa. Olen niin onnellinen, ylpeä itsestäni (joo sanoin sen ääneen) ja rakastan hurjasti oppi-Poniani!

Se mikä eilen oli Jonnan tehtävä-idea, oli tehdä siirtymisiä kahdeksikolla aina niin että kentän poikki mennessä siirtyminen ensin ravista käyntiin ja lopulta niin että käynnistä laukannosto, puolikas ympyrä laukassa, ravisiirtyminen ja lävistäjälle käännyttäessä oltaisiin jo taas käynnissä. Noh eilenhän se ei ihan mennyt näin kun ei se laukka vaan käynnistä meinannut onnistua. Jäätiin periaatteessa ympyrälle pyörimään ja lopulta saatiin käynnistä pari kolme räpellettyä nostoa vasempaan. Oikeaan sainkin sitä armoa.

Tänään Jonna lähti kunnianhimoisesti teettämään samaa tehtävää. Ja koska en sittenkään ollut onnistunut hukkaamaan eilistä oivallustani, niin sehän ihan oikeasti nousi, käynnistä, siinä pisteessä missä olin päättänyt, kumpaankin suuntaan!!! Myönnettäköön että oikealle nostoissa tuli pari kertaa väärä laukka, mutta sitten otettiin vaan ympyrällä takaisin käyntiin ja nostettiin se oikea. Alku sujui paremmin kuin tanssi, mutta koska Poni tahtoo aina kuumua laukannostoissa, loppua kohden oli vaikea ylläpitää käyntiä. Täytyy kyllä sanoa, että Jonnakin oli kiitettävä natsi, kun pisti uusimaan sellaisia nostoja joissa tuli muutama pieni raviaskel alle :D Eilen ne olivat vielä oikein hyviä nostoja :D Jonna kehui tänään apujeni ajoitusta, joka vielä eilen oli pienoinen kompastuskivi. Nyt tuntuu siltä, että on otettu iso askel kohti parempaa ratsastajuutta ja sehän on sitten mahtava tunne! Ihan kokonaan en äskettäistä facebook-päivitystäni kirjoittanut caps lockilla, mutta ei ollut kaukana.

Irtohypytettiin myös Arttu ja Arttuhan tykkäsi kovasti. Parin ekan kierroksen jälkeen lähti jo kaukaa ennen kujaa multa käsistä, mutta sinnehän se paineli, pieruja päästellen ja kujan lopussa piti aina ottaa muutama iloloikka päätä heilutellen. Sai siinä ohessa kyllä poljettua pienen palkeenkielen ruununrajaan ja toivottavasti se ei nyt tee impparia. Sille tulee noita haavoja ihan mahdottoman helposti, mutta onneksi tuo nyt oli sen näköinen, että päällinahka vain vähän kuoriutui.

Aikas pitkällä ohjalla ne päästelee tässä :)