Ponin selkään kivuttu

Olen ihan yhtä hymyä kun pääsin tänään piiiitkästä aikaa ratsastamaan Ponilla. Olen sitä tässä kyllä kävelyttänyt maastossa ja juoksuttanut, mutta ratsastanut olen vain Mimmillä, jonka liikkeissä on huomattavasti helpompi olla kipeällä selällä. 

Oltiin Jonnan tunnilla, aiheena siirtymiset. Alkuun tuntui tosi hassulta. Poni tuntui ihan hevosen kokoiselta Mimmin jälkeen vaikkei ole varmaan edes kymmentä senttiä korkeampi. Itse olin ihan jäykkänä alkuun, mutta selvästi verryin tunnin aikana :D Selän jäykkyyden huomaan heti keventäessä kun en uskaltanut antaa hevosen ravin nostaa itseäni irti satulasta vaan tein liikaa jalalla ja puristauduin reisillä satulaan. Tämä johtuu vaan siitä, että selässä on vielä sen verran vikaa että vaistomaisesti varon sitä. Lopputunnista kun huomasin ettei rentoutuminen aiheuta kipua, uskalsin vähän hellittää. Poni liikkui kuitenkin tosi hienosti, sain sen jo alkuverkassa ihmeen irtonaiseksi, vaikka yleensä sillä on tapana tikuttaa menemään kun singeri. Tuntui että keskityin itsekin hirmu hyvin. Yritin ratsastaa käyntiäkin niin että Poni olisi ottanut oikein pitkiä askeleita kuitenkaan kiirehtimättä. Otettiin myös laukannostoja. Jossain vaiheessa meinasi mennä taisteluksi, kun Poni kuumui ja olisi vaan halunnut juosta pää pilvissä alta pois. Silloin pitää vaan muistaa ettei lähde siihen mukaan. Huomasin että heti kun rentouduin itse ja myötäsin kunnolla Poni rentoutui. Hyvin meni noin pitkän tauon jälkeen! Vasemmassa kierroksessa naureskelin taas oikein ääneen parin epäonnistuneen noston jälkeen, että minkälainen idiootti olen kun oikein heitän käden suoraksi. Huomaan sen itsekin heti kun sen teen, mutta jotenkin tämä väärä asia on niin lihasmuistissa. Ei kai se Poni nosta jos annan sille oikein tilaa juosta ravissa alta pois! Skarppasin tuen kanssa (siinä auttoi kun muistutuin itseäni että noston pitää tapahtua tuntumaa vasten) ja saatiin muutama oikein mainio nosto.

Olen hurjan tyytyväinen tähän! Oletin että noin pitkän tauon jälkeen olisin ottanut takapakkia huomattavasti enemmän. Ja kyllä Ponilla vaan on mahtava ratsastaa! Emmi lähteekin melkein viikoksi Romaniaan, joten ensi viikon olen pyhittänyt Ponin ja Emmin kahden koiran houlehtimiseen. Se onkin sitten minun kesälomaviikko. Tarkoitus olisi käydä useammallakin tunnilla ja metsässäkin samoillaan.