Tänään kipusin ensimmäistä kertaa selkään onnettomuuden jälkeen. Kaikki ei mennyt kuitenkaan ihan suunnitellusti kun olinkin aamulla kipeämpi kun moneen päivään. Tarkoitus oli käydä jo aamusella ratsastamassa, mutta päätin yrittää häivyttää suurimmat kivut. Pääni vaan sietää niin kovin huonosti noita kolmiolääkkeitä, että aikaa piti varata myös niinsanotusti päänselvittelyyn. Kello olikin siis lähemmäs kuutta kun vihdoin pääsin kipuamaan Mimmin selkään. Ihan omaa kroppaa kuunnellen menin. Alkuun tuntui todella, todella kankealta. Joko lihakset ovat edelleen huolella jumissa tai sitten jännitin itse varoen satuttamasta selkää. Yritin vaan käynnissä itse rentoutua ja istua tasapainoisesti. Mimmiltä yritin lähinnä vaan pyytää asetuksia sisään ja ulos. Yksi mörköloikka otettiin, joka kyllä kieltämättä lähetti kivan säväyksen pitkin selkää. Lopuksi otettiin vähän kevyttä ravia, joka ei tuntunut ollenkaan hassummalta. Mimmi kulki hienosti omalla moottorilla! Kokeilin nyt myös ensimmäistä kertaa Mimmin estepenkkiä ja totesin, että se sopii mulle paljon paremmin kuin koulupenkki. Saan pohkeet siinä paljon paremmin lähelle hevosta. Huomenna uusi koitos.
Mies ja koira on taas koko viikon sorsametsällä. Sorsastuksen havaitsee myös täällä meidän tiennoilla: ulkona paukkuu kun parhaimmallakin sotatantereella.
Siitä se lähtee. Pikkuhiljaa. :) Toivottavasti lihakset vetreytyy pikapikaa ja kohta taas kaikki puuhastelu tuntuu normaalilta.
VastaaPoista