keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Lainahevostellen

Omasta mielestäni aika yllättäen päädyin tänään Jonnan oppiin Allilla. Aira ja Alli ovat tulleet käsittääkseni kesäreeniin ja laiduntamaan Jonnan tallille, mutta pitäähän omistajankin päästä "laiduntamaan". Lupauduin siis Airan poissaollessa liikuttelemaan Allin pariin otteeseen. Olin jo laitumella ihan myyty kun se näyttikin ihan samalta kuin Vilma :) Pikkunen, kapeakaulainen tammuliini ja voi mitkä käytöstavat! Kysyinkin Allilta että oletko metsän pieni sieni vai hevonen kun seisot siinä kuin tatti.

Odotuksia ei ollut sitten yhden ainuttakaan. Tai no. Toivoin että edes hetkellisesti saisin hevosen pyöreäksi ja rennoksi. Vilman kanssa kenttätyöskentelystä kun on ne kokemukset että hevosen mielestä luotiviiva kulkee horisontaalisesti. Tyydyttiin menemään käynnissä ja ravissa ja teemana tuttu ja turvallinen siirtymiset. Alku tuntui hankalalta. Alli vastusteli aika paljon, eikä oikein luottanut käteeni. Kuitenkin parin ensimmäisen ravipätkän jälkeen meno alkoi muistuttamaan jo enemmän yhteistyötä. Kättä sai käyttää paremmin, kuolaimen pureskelu muuttui lussutukseksi ja pohjettakin kuunneltiin niin ettei siitä tarvinnut ampaista hurjasti eteen. Välikäyntien jälkeen sama suostuttelu alkuun, mutta sitten aukenikin jo ihan eri fiiliksiä. Muistin kehua ja jutella paljon kun muistin itse kunka usein juoksutaustaiset hevoset on hurjan hyvin ääniohjutuvia. Välillä Alli sukelsi vähän liiankin alas, mutta Jonna sanoi että se ei haittaa eikä siitä saa rangaista. Toki tasaisuus olisi voinut olla parempikin, mutta olen kamalan tyytyväinen että lopulta tein muutamat siirtymiset pyöreällä, rennolla hepalla ja jopa suunnan vaihtoja (jotka on Poninkin kanssa mulle hankalia).  Jonna kehui, että luottamus löytyi :)

Niin joo ja istuin harjoitusravissa!

3 kommenttia:

  1. Jee jee, kiva kun meni hyvin! Alli tuppaa aina alkuun vastustella, kai se kyseenalaistaa, että pitääkö oikeasti tehdä töitä ;) Sitä pitää hieman suostutella liikuttelemalla kuolainta ja tekemällä voltteja ja kulmia.

    VastaaPoista
  2. Ai niin, ja sitten maastossa kannattaa myös vähän vaatia, ettei se kulje pää kirahvin lailla. Siellä kun olisi niin kiva kytätä kaikkea, mitä jännää näkyy. Mutta sitten on myös helpompi livistää, jos ei kunnolla kiinnitä huomiota ratsastajaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidanpa mennä ihan suosista talutellen. Vaikka rohkeutta löytyy ja tuskin mitään sattuiskaan, niin on se silti aika paljon hevoseltakin luottamuspuolella vaadittu että selästä käsin pystyisi olemaan varma että tämä uusi ihminen ei vie suden suuhun. :)
      Maasta käsin hommat on yleensä aina vähän mutkattomampia.

      Poista