Pienoista taukoa taas. Olen istunut lähes kaikki vuorokaudesta löytyvät vapaat hetket nenä kirjassa kun sain mieheltä viisiosaisen kirjasarjan a Song of Ice and Fire, joka varmaan paremmin tunnetaan nimellä Game of Thrones. Kirjastotoimen johtajan tytär lukee melkein kolmekymppisenäkin vain satuja. Enpä ole ikinä lämmennyt sellaiselle kurjuuden maksimoinnille kuin Rikos ja rangaistus (kaksi kertaa yritetty) tai Hurskas kurjuus (väkisin kahlattu). Keskusteltiinkin tuossa viime viikonloppuna siitä olisiko peruskoulussa luetettavien kirjojen parempi olla ns. yleissivistykseen kuuluvia opuksia vai olisiko hedelmällisempää istuttaa nuoriin enemmän lukemisen intoa antamalla hieman vapauksia valita esimerkiksi jonkin genren sisältä. Enkä nyt väitä että kaikki "klassikot" olisivat kamalaa paatosta ja kurjuuden maksimointia. Omassa lukemistossani olen kuitenkin huomannut, että eniten viehättävät teokset, joissa todellisuus on joko täysin poikkeava omastamme tai jotenkin vinksahtanut. Teurastamo 5 ja Saatana saapuu Moskovaan ovatkin ihan suosikkejani tälläisistä klassikoista. Molemmat taitavat olla myös ilmestyessään jonkinlaista kohua herättäneitä teoksia.
Mutta kas, ajatus karkasi.
Tarkoitus oli kirjoitella viimepäivien ratsastuksista.
Keskiviikkona maastoiltiin kaikessa rauhassa. Oli muuten uskomatonta tuuria matkassa. Kotiin päästyäni kävin koiran kanssa lenkillä (osaan lukea muuten myös kävellessäni, joten tämäkin aika on tehokkaasti käytetty) ja sadetta alkoi ropista niskaan juuri kun pääsimme takaisin kotipihaan. Samoin maastolenkki saatiin suorittaa kastumatta kun sade alkoi vasta kun pääsimme takaisin tallin pihaan.
Eilen olikin sitten taas Jonnan tunti. Ja ai että kun olin tyytyväinen! Kaksi asiaa meni hienosti. Harjoitusravissa sain istuttua pitkiä pätkiä ilman että Poni jännittyi ja oikeassa kierroksessa laukka nousi joka kerta kun sitä pyysin. MUTTA harjoitusravissa huomasin, että ohjat valuvat otteestani ja laukannostoissa kaksi kertaa nousi väärä laukka. Tiedän syynkin. Harjoitusravia olen mennyt viimeisen puolen vuoden aikana niin vähän, etten oikein luottanut siihen että käteni olisi vakaa, enkä nyppisi Ponia suusta. Kompensoin epävarmuuttani löysäämällä otettani ohjista jolloin ne (kas kummaa) pääsivät valumaan turhan pitkiksi. Laukan suhteen sorruin taas lykkäämään oman "sisäkylkeni" ruttuun jolloin paino olikin ulkopuolella. Toisaalta taas laukkaa oli nyt helppo ratsastaa, eikä Poni päässyt vasemmassakaan kierroksessa kaahottamaan, mitä se helposti tekee.
Tänään ajattelin ratsastaa ihan itsenäisesti oikein kentällä :D Ollut vähän sellainen buumi viime aikoina, että yksin vaan maastoillaan, mutta maastoilun voisi nyt tehdä lauantaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti