Kun rohkeasti yrittää, voi tehdä vaikka unelmasta totta

Jo ennen kun meillä oli koiraa, minulla oli haave. Se oli ihan pieni ja vähän ehkä typeräkin jonkun mielestä, mutta se oli minulle tärkeä.
Maastossa ratsastaminen on minulle erittäin tärkeää. Se vie luontoon, se on jännittävää, rentouttavaa ja kaikki murheet ja huolet jäävät metsään kun kaviot tömähtelevät pehmeästi metsänpohjaan tai hokit narahtelevat pakkaslumeen. Haavelin että voisin joskus saada tähän ihanaan idylliin mukaan myös koiran. Koiran joka kiltisti tutkisi ympärillämme hajuja tutkimassa ja juoksentelisi edellämme metsässä. Kun koira tuli taloon ajattelin, että sitten joskus otan aikani ja opetan sen kulkemaan mukana. Ajattelin että se vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä.

Tänään ihan yllättäen, haaveestani tulikin totta.
Hetken arvoin otanko koiraa mukaan ja otanko Ponin vain käsihevoseksi, mutta päätin laittaa satulan ja suitset, jos tulisi sellainen kohta että voisi hetken yrittää ratsastaa ja edes kokeilla saako koiraa hallittua selästä käsin. Käveltiin pari sataa metriä ja kun kaikki tuntui menevän mallikkaasti nousin selkään. Poni säpsähti pari kertaa kun koira rynnisteli tiheästä pusikosta metsätielle, mutta hyvin nopeasti se siedättyi ja hymyillen seurasin kun saatoin Ponin korvasta katsoa missä suunnassa koira menee. Siitä eteenpäin menimme kuin tätä oltaisiin tehty aina. Avarassa mäntymetsässä polulla Nalle pysähtyi edelle odottamaan ja katsomaan meitä. Aurinko pääsi paistamaan pienestä reiästä havujen välistä valaisten koiraa takaapäin ja näky oli jotenkin niin koskettava että melkein itkin :) 

Se oli siinä. Ei ihmeellisempää kouluttamista, eikä kärsivällisyyttä vaativaa harjoittelua.
Kaikki meni kuin itsestään varmaan sen takia että Nalle on kulkenut tallilla mukana siitä asti kun meille tuli. Perustottelevaisuus on sitä luokkaa ettei ongelmia tule kun yksin saa metsässä kulkea.
Toki voisin opettaa koiran kulkemaan paremmin vain ratsukon edellä, mutta koska Poni ei korvaansa lotkauttanut vaikka koira kulki vieressä tai takana, sille ei julmettua tarvetta vielä ole :)

Olen kuulkaa onnellinen. Nih!