Mukavuusalueen ulkopuolella

Tästäkin olen kuullut ja lukenut monet kerrat: Kehittyäkseen ei voi jäädä aina pyörimään mukavuusalueelleen. Joo ja myönnän että tässä ollaan pari kuukautta pyöritty juuri sillä mukavuusalueella. Vaikeammat siirtymistehtävät ollaan tehty ympyrällä omaan tahtiin niin, että esimerkiksi nostot on tehty siinä kohtaa missä hevonen tuntuu hyvältä, rennolta ja kuuliaiselta. Koulukisoihin ei niillä edellytyksillä mennä.

Torstaina valkussa pamautettiinkin sitten kertaheitolla jo kiusallisen matkan päähän (ainakin omasta mielestä) siitä mukavuusalueesta. Koko tunti touhuttiin komikaarisen kiemurauran kanssa. Ravissa alkuun keskityin vähän liikaa ulkoapuihin ettei ulko lapa karkaa, mutta taivutus jäi turhan vaatimattomaksi. Tähän Jonna puuttui ja käski tehdä välillä kaaren sisään lisäksi voltin että sain ratsastettua Ponin enemmän sisäpohkeen ympärille. Vaikeinta taaskin oli kun otettiin laukkatyöskentely mukaan. Edelleen komikaarisella kiemurauralla. Ensimmäinen kaarre vasemmalle ravissa, suoristus, oikean laukan nosto, toinen kaari laukassa, suoristus, siirtyminen raviin ja kolmas kaari ravissa. Vaikeata tässä oli se että laukka piti nostaa tietyssä pisteessä, mitä ei olla paljonkaan tehty vaan ollaan vaan odoteltu, että sekä hevonen että ratsastaja ovat valmiita. Jonna antoi kyllä luvan pyöräyttää kulmassa voltin (voltteja) ennen kiemurauralle lähtöä, mutta onhan se toki vaikeampaa valmistella oikean laukan nostoa voltilla vasempaan :D Niin ja Poni vaihtaa aika mielellään oikeasta vasempaan, huomasin. Vasemmalle laukalle tehtävä olikin taas astetta vaikeampi koska ne nostotkin onnistuvat paremmin tähän suuntaan. Lyhyen sivun keskellä nosto, ensimmäinen kaari laukassa, suoristus, siirtyminen raviin, toinen kaari ravissa, suoristus, laukan nosto ja kolmas kaari laukassa. Tehtävä oli äkkiseltään niin nopeatempoinen että jäin ihan hirveästi kädellä vetämään ja meillä meinasi mennä todella pahasti sukset ristiin Ponin kanssa. Otin pikku rauhoitteluhetken ja yritettiin muutaman kerran paremmin. Mitään ihan hirveän kauniita ja tyylipuhtaita suorituksia eivät kyllä olleet. Poni kuumui niin tautisesti, että laukannostot olivat ihan hirveitä ampaisuja ja useimmiten nopea siirtyminen noston jälkeen aiheutti hirveää turhautumista, joka purkautui heti seuraavassa nostossa taas edellistä hirveämpänä loikkana laukkaan.

Loppuraveissa tuntui kuitenkin aivan ihanalta. Hehkutinkin facebookissa miten hienoa on saada ratsastaa hevosella joka on niin herkkä ja kuuliainen, että vastaa jokaiseen pienimpäänkin apuun välittömästi ja joka keskittyy aivan 110 -prosenttisesti.

Eilen otettiin rento maastolenkki ihan kahdestaan. Sekin on kyllä hauska miten noin säpäkkä tamma voi olla niin rento ja tyyni yksin tuolla metsässä. Korvat höröllään pitkin ohjin saadaan mennä :)

Tästä lähdenkin nyt Allin kanssa taluttelulenkille metsään. Saatan inspiroitua Hupin maastokuvista ja kuvailla meidänkin maastoja. Tuli hirveä ikävä harjumaastoihin kun noita Hupin kuvia katseli!