Edelliset valmennukset ovat menneet jotakuinkin penkin alle. Edelliskerralla tunti meni jättiläiskokoisen rodeohevoseksi muuttuneen Pikon selässä pysymiseen ja sitä edellinen kerta aiheutti teiniangstisen itkunpurkauksen kun en saanut laukkoja nousemaan. Oli siis selvää että odotukset ja pelot olivat tänään huipussaan. Olin jättänyt laukkaamiset itsenäisesti lähes täysin ja keskittynyt muutenkin lähinnä höntyilemään maastossa.
Keskiviikkona liikuttaessani itsenäisesti Ponia, sain nostot molempiin suuntiin, pukkien kanssa. Tyydyin kuitenkin tähän ja loppukäynnit mentiin maastossa. Torstaina aloitin maastosta ja kokeilin mennä vähän kentällä, joka oli kyllä aikamoista hiekkavelliä. Tehtiin paljon siirtymisiä käynti-seis-käynti-ravi-käynti-seis ja Poni oli tosi hyvin kuulolla ja harjoitusravissa oli helppo istua. Osuutensa voi olla kipulääkkeellä jonka Poni sai edellisenä päivänä. Ponilla on ollut _todella_ raju kiima koko viikon ja mietittiin että kyllä olis varmaan omakin selkä kipeenä kun kolme päivää seisoisi sillätavalla selkä notkolla ja perse tyrkyllä mitä Poni nyt on harrastanut. Sanoinkin Emmille että voiko hevonen jäädä tuohon asentoon. :)
Mutta palatakseni tämänpäiväiseen valkkuun. Jatkettiin siirtymisien parissa. Poni oli tavallista säpsymmällä päällä joka toi kuitenkin liikkumiseen kuulemma hyvää terävyyttä. Poni oli varsinkin alkutunnista hyvin tasainen ja siirtymisetkin meni hyvin tuntumalla. Ravista käyntiin siiryminen meni aina vähän enemmän hiippailuksi. Olisi varmaan pitänyt myödätä nopeammin. Laukatkin nostettiin. Vasempaan ensin ongelmitta mutta ensimmäinen nosto oikealle antoi taas vähän odottaa itseään. Siinä päässä missä nostoa yritettiin oli jotenkin vähän jännempää ja kulmassa Poni tahtoi paeta sisäpohjetta vastaan. Onnistuttuani kerran sain kuitenkin parhaan laukkapätkän toisella nostolla juuri oikeaan kierrokseen. Muistin itse rentoutua istumaan alas ja mukauduin liikkeeseen paremmin :)
Laukkojen jälkeen Poni oli pitkään vielä vähän pinkeä ja loppuun otetut muutamat käyntiväistöt (joista siirtyminen raviin) olivat aluksi kaukana tyylipuhtaista. Mutta kaiken kaikkiaan olin hirveän tyytyväinen että nyt saatiin tappioputki poikki ja parempaa mieltä tulevaa varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti