Banneri ja koirapohdintaa

Tein bannerin. Joka vähän repsottaa toisesta reunasta, mutta saa toistaiseksi luvan kelvata koska en osaa parempaakaan tehdä. Tunsin kuitenkin että sellainen tarvitsee olla. Jos jollain on ilmaisia neuvoja takataskussa niin siitä vaan, saa tarjota.

Reilu viikko enää ja kodissa alkaa mitä todennäköisemmin jonkinlainen kaaos. Kiirastorstaina matkustamme Varkauteen ja haemme "pienen" poikakoiran elämäämme. Ensi viikolla pojalla on todennäköisesti edessä lääkärintarkastus, sirutus ja varmaan saadaan tietoomme jo rekisteröintinimi. Päätimme miehen kanssa makustella rekisteröintinimeä ennen kun teemme päätöstä pennun varsinaisesta kutsumanimestä.

Koska leipälajini kaikessa elämässä on stressaaminen, olen onnistunut jo maalailemaan mielessäni monet kauhuskenaariot siitä kuinka paljon metsään voi ison ja kovaksi luonnehditun koiran kasvattaminen mennä. Painajaisissani siintää kauhukuvia niistä henki pihisten hihnan päässä emäntä-tätejään taluttavista sakemanneista. Olen itse aikoinaan todennut kuinka vähän köykäisellä naisihmisellä on fyysisesti mahdollisuuksia pistää vastaan kun 50-kiloinen koira päättää lähteä johonkin suuntaan, joten kouluttaminen ja nimenomaan OIKEIN kouluttaminen on koiran hallinnassa pääasia.
Näillä koulutusjutuilla olenkin sitten täyttänyt pääni: netissä, kirjoista, telkkarista (mediasensuuria toivonmukaan käyttäen). Oman haasteensa koulutukseen luo myös se, että pitäisi sopia miehensä kanssa siihen yhteinen linja.

No miten sitten näen itseni tai meidät (tulevina)koiranomistajina. No sanottakoon ensin, ettei tämä ole todellakaan mikään hätiköity päätös. Etsimme miehen kanssa omaa omakotitaloa 2 vuotta ja koko sen ajan oli kirkkaana mielessä tieto, että omakotitaloon hankitaan koira. Rotukin on  ollut tiedossa (miehelläni) jo ainakin vuoden, jos ei pitempäänkin. Toisaalta kokemusta ei meillä kummallakaan ole. Jos ei juuri edes koiran kanssa elämisestä niin ei ainakaan sen kouluttamisesta. Koulutuksessa minä olen varmasti se, joka meistä painottaa positiivista vahvistamista (kukkahattutäti) ja mies johtajuutta. En nyt lähde itsekään arvailemaan mitä miehen päässä liikkuu, mutta perustan väitteeni keskusteluille joita olemme käyneet. Minä vannotin ettei koiraa ikinä ikinä ikinä saa rangaista kun se tulee kutsusta luokse vaikka sillä menisi siihen puoli tuntia ja mies vannotti ettei koira kulje ovista ihmisten edellä eikä syö ennen ihmisiä. nämä nyt vain pieninä esimerkkeinä. (Eivät myöskään sulje toisiaan pois.)

Puitteet koiran hankkimiselle ovat tällä hetkellä erinomaiset. Koiran kotona yksin arkisin viettämä aika on hyvin kohtuullinen (alle 6h), tilaa on, koirakavereitakin on ja koiran kanssa tullaan harrastamaan. Vaikka stressaan, nämä puitteet tuovat rohkeutta. Onnellista koiraa on helpompi lähteä muokkaamaan haluamaansa suuntaan. Olen aina ajatellut olevani jotenkin vähän lepsu ja nössä, mutta viimeistään ollessani yläasteen erityisluokalla töissä huomasin omaavani yllättävän paljon auktoriteettiä, joka ei perustunut räyhäämiseen ja huutamiseen vaan reiluuteen ja jämäkkyyteen.

Lopuksi päätin tehdä listan siitä mitä (minä) haluan koiraltamme. Voin sitten ehkä katsoa sitä myöhemmin ja katsoa missä onnistuimme ja mitkä kohdat aiheuttavat vain pään pyöritystä.

• Vapaana pihalla ollessaan koira kunnioittaa tontin rajoja
• Vapaana muualla ollessaan koira tulee kutsuttaessa aina luokse eikä harhaile turhan kauaksi näköpiiristä
• Taluttimessa koira kulkee vetämättä.
• Taluttimessa ohittaa koirat ja ihmiset hyvin ja käsittelijänsä ohjeita kuunnellen. 
• Ei hauku autoja, hevosia, pyöriä, hiihtäjiä, ym. ELLEIVÄT ne tule pihaan.
• Tontille ja asuntoon tulevista saa ilmoittaa haukkumalla, mutta rajansa kaikella.
• On ystävällinen toisia koiria, ihmisiä ja erityisesti lapsia kohtaan (suotakoon tiettyä varauksellisuutta muttei missään nimessä aggressiivisuutta).
• Omaa edes jonkinlaisen keskittymiskyvyn uusia asioita opetettaessa.
• Ei syö pentuna ainakaan ihan kaikkea arvokasta ja/tai rakasta.
• Ei paimenna hevosia!!! (tätä en voisi painottaa liiaksi ja olenkin jo kysellyt neuvoja ja kokemuksia beussifoorumilta)
• Ei ole eroahdistunut
• On leikkisä mutta osaa myös rentoutua ja rauhoittua.

Bonuksena olisi

• Ei söisi ihan kamalasti päivittäin hevosenpaskaa ja jos syö ei oksentaisi sitä ainakaan autoon (kasvattajan maalaama kauhukuva)
• Matkustaisi hyvin ja mielellään.
• Ei pelkäisi Emmiä.
• Tappaisi kaikki myyrät meidän pihalta
• Imuroisi itse omat karvansa :) 

Kuva: Kasvattaja Sonjan Enlund