Olen viimeaikoina löytänyt itseni turhan usein haaveilemasta omasta hevosesta. Totuus on kuitenkin se, että halu on suurempi kun omat taidot tai lompakon paksuus. Olo on vähän niikuin pikkulapsella, jonka perustelut hankinnan tarpeudelle jäävät "mut ku mä HALUUN" -tasolle. Harmi vaan kun joutuu itse olemaan myös se aikuinen, joka sanoo että "EI, sinä et nyt saa omaa ponia". Olen oppinut niin huimasti niin lyhyessä ajassa, että illuusio omasta valmiudesta on lähes täydellinen. Järjellä kuitenkin kun ajattelee, ymmärtää että jos on ollut mahdollista puolessa vuodessa kehittyä näin paljon, seuraava puoli vuotta tuo varmasti taas lisää tietoja ja taitoja. Siihen asti on tyydyttävä rakastamaan sydäntäpakahduttavasti muiden omistamia hevosia.
 |
| Rakkaus-poni |
Sillävälin kun haikeasti odotan sitä päivää kun olen "tarpeeksi" valmis ja varakas omistamaan hevosen, voin malttamattomana odottaa huomista jolloin haemme meille vain vähän ponia pienemmän koira-lapsen. Kiirastorstaisen työpäivän jälkeen suuntima otetaan autolla taas Varkauteen ja pääsiäinen totutellaan uuden kaveirn kanssa elämiseen. Esimies oli myös kunnostautunut lukemalla ajatukseni ja järjestämällä pääsiäisen jälkeisestä viikonlopusta minulle viisipäiväisen. Ja sehän sopii kun mieskin pitää pari viikkoa kesälomaa jo nyt. Toivottavaa ilmeisesti kuitenkin on ettei vaimoke ihan koko aikaa viettäisi tallilla.
 |
| Kuva: Sonja Enlund |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti