Aikaa on taas edellisestä tekstistä. En ole jostain syystä jaksanut motivoitua kirjoittamaan tuntemuksiani ylös. Lauantainakin kuitenkin oltiin Katin valkussa. Poni meni moitteetta kaikki tehtävät mitä sen eteen asettelin. Laukassa hieman villiintyi, mutta noin muuten varsin hyvä ja tehokas valkku. Perus Katin kamaa siis! Muuten olenkin sitten keskittynyt höntsyilemään ja maastoilemaan. Niin ja menemään kihloihin :)
Tänään pakkauduin entisen ratsastuskouluopeni Petran tunnille tallillamme. Porukkaa saatiin kasaan optimaalinen kolme, jolloin tunnin hinta ei ole liian lompakkoa keventävä, mutta siitä saa kuitenkin jotain irti. Poni toimi alusta asti varsin moitteetta. Harjoittelimme neliöllä ulkoavuilla kääntämistä ja Poni meni kuin vettä vaan. Tuli vähän välillä jopa fiilis että allani oltiin hieman harmistuneita tehtävän helppoudesta ja yritettiin vähän näyttää että "joo joo, kato äiti, ilman apuja!" Sain ihan luvan kevennellä, mutta kun jo tovi oltiin ratsastettu, Poni oli mukavan letkeä ja hyvin avuilla, nostin ravin ja päätin istua siinä niin kauan kun Poni pysyy rentona ja itselläni on mukavaa. Ja sitähän jatkettiin kierros toisensa perään! Housuihini oli ilmeisesti salaa hiipinyt joku ihan outo tyyppi jonka reidet ja pakarat pysyivät täysin rentoina. Minä vaan seurailin että kappas, kylläpä tuntuu hyvältä, eikä edes kovin vaikealta :D Sain ihan uskomattomat kiksit!!! Jostain syystä oivalluksen avaimet olivat niin yksinkertaisessa neuvossa kun:
Istu takajalkojen päällä, ole mukana liikkeessä.
Pitkät kyljet, mutta älä nojaa taakse.
Siis kyllähän minä sen tiesin että pitää istua takajalkojen päällä... oli vain päässyt unohtumaan.
Laukannostoissa olikin sitten taas hankaluuksia ja Poni olisi halunnut mennä hieman lujempaa kun mihin itse olin suostuvainen. Seurasikin pientä protestointia. Jäin ajamaan Poni-raukkaa laukkaan kaivaen ikävästi sisäpohkeeni sen kainaloon. Hyi minua! Kaiken protestin ansaitsin. Ja taas kun sain sen maailman yksinkertaisimman ohjeen:
Siirrä paino sisäjalalle!
Ja taas ihmeitä tapahtui. Samalla huomasin kuinka idioottimaisesti olen yrittänyt laukkaa vääntää!! (julkisen ruoskinnan paikka) Olen yrittänyt tavallaan pudottaa sisälonkan alemmaksi (lukenut kai jostain, en muista). Okei joo teoriassa ja miksei käytännössäkin täysin oikein, mutta kun minäpä olenkin tipauttanut sitä lonkkaa niin, että olen valuttanut lonkan alas, ulkokyljen ryttyyn ja hetkinen...missäs se fysiikan mukaan se painopiste tässä tilanteessa onkaan, no ulkona tietysti. Ei mikään ihmekkään jos Ponin on ollut vähän vaikea nostaa! *päätä seinään*
Kaiken tämän tajusin ihan itse siinä hetkessä kun nostin laukan oikein. Nyt vaan asiaa lihasmuistiin.
Kaiken kaikkiaan loistavaa oppia. Voisi mennä uudestaankin Petran tunnille. Hän kun näköjään osaa sanoa ne maailman yksinkertaisimmat asiat ääneen joista on vaan tullut niin (muka)vaikeita.
Yksi pieni huomio tähän loppuun vielä. Muistelin ensimmäistä puhelinkeskustelua Emmin kanssa jolloin hän mainitsi jotain siihen tyyliin, että eräskin (siskonsa :P) oli moittinut Ponia jollain tavalla liian helpoksi. En enää edes muistanut koko asiaa (saati silloin edes uskonut!) ennenkuin nyt ratsastin Artun maastossa keskiviikkona. Kotiinmenotäpinää rauhoitellessani yritin keksiä hepolle tekemistä ja lähdin asettamaan puolelta toiselle. No asettuihan se: oikealle. Vasempaan asettaminen oli eeerittäin vaikeaa, lähes mahdotonta. Kaula ja niska menivät paljon mielummin vaikka minkämoisile kiemuroille mutta rehellistä asetusta: ei millään. Muistini kätköistä löysin yhteneväisyyksiä paatuneiden tuntihevosten kanssa taiteluun, ja totesin että kylläpä Enni elääkin nyt lintukodossa ja on niin herran kämmenellä, kun on harrastekaverina tuollainen Poni, joka tekee KAIKEN mitä siltä vaan pyytää jos ymmärrettävästi osaa pyytää. Olin aivan unohtanut miltä tuntuu taistella hevosen kanssa jostain! Ponin kanssa taistelen vain itseni kanssa. Poni saattaa poukkoilla ja olla herkkis, mutta se on uskomattoman rehellinen kaikessa! Se ei vänkää yhtään vastaan, mikä osittain johtuu myöskin sen uskomattomasta fysiikasta (because she can! :). Tämän hevosen kanssa jos joku menee huonosti niin saan kyllä katsoa vain peiliin (ja niin ajattelin tehdäkin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti