Päätin lähteä purkamaan vesiahdinkoa targettrainingillä, jossa vastaehdollistan hevosta siihen, että pelottava asia onkin itse asiassa ihan kiva juttu. Aloitin niin pienestä, että tiesin ettei se aiheuta Vallulle kuin korkeintaan pientä huolestuneisuutta: vedellä täytetty kuminen ruokinta-astia peltotiellä. Vallun oppimiskaava näissä hommissa on melko vakio. Se hoksaa yleensä aika nopeasti mitä siltä halutaan, tällä kertaa alkuun riitti katsominen astiaa kohden. Merkkisana ja nami suuhun. Ensimmäisen turpakosketuksen veteen se otti melko nopeasti. Sitten se taas kuumeni hyvin tavalliseen tapaan. Tämä on kuulemma melko tyypillinen positiivisella vahvisteella treenatessa. Kierrokset vähän nousee kun huomaa että tulee palkkaa, jolloin ei enää oikein jaksa keskittyä siihen mistä se palkka nyt oikein tulikaan. Vallu tarjosi luopumista ja hamuili turhautuneena, kun se ei nyt riittänytkään. Palattiin askel taakseppäin jossa katse taas riitti ja sitten tulikin jo monta turpakosketusta peräjälkeen. Tähän meni n. 5 minuuttia, jolloin kaveri sanoi että pidetään tauko ja lähdimme pellolle koirien ja hevosen kanssa käppäilemään.
Puolisen tunnin päästä palattuamme astian pariin aloitettiin kävelemällä sitä kohti ja heti tuli monta kosketusta. Yritin liittää kaverin neuvosta vihjesanaa "vesi" kosketukseen. Sitten tapahtuin ihan yllättäen iso bonus. Vallu lämpeni taas vähän ja hermostuneena alkoi kuopimaan ja kas jalka olikin yhtäkkiä vedellä täytetyssä saavissa. Iso JES! nami suuhun ja Vallu rapsujen saattelemana taliin. Tähän meni ehkä max. tonen 5 minuuttia.
Hyvältä näyttää!
Tästä jatketaan!
Tsemppiä treeniin! Laitoin sinulle Liebster-haasteen! http://lahtoruutuun.blogspot.fi/2015/10/liebster-osa-1.html
VastaaPoista