Sehän on selvä että hevoset pelkäävät. Liian rohkea ja peloton hevonen olisi aroilla ollut kuollut hevonen. Pelon määrässä ja ragoinnissa on valtava haitari. Kokenut ja iäkäs hevonen pelkää yleensä vähemmän, koska se on nähnyt kaikenlaista ja useita kertoja. Myös roduilla ja jalostuksella on merkitystä. Räjähtävän kapasiteetikas täysverihevonen on helposti, ei ehkä säikympi, mutta reaktioissaan suurieleisempi säikähtäessään. Kun taas jyhkyt kylmäveriset pysähtyvät useiksi sekunnin kymmenyksiksi paikalleen arvioiden tilannetta, ennen kuin päättävät käyttävätkö energiaansa pakenemiseen.
Sen vähän aikaa mitä PRE-rodun kanssa olen ollut tekemisissä, olen huomannut että ne ovat jännä yhdistelmä herkkää reaktiivisuutta ja rohkeutta ja pelottomuutta. Tämän uskoisin johtuvan vuosisatoja kestäneestä sota- ja härkätaistelujalostuksesta. Näiden hevosten jalostuksessa on ollut tärkeää säilyttää tiettyä herkkyyttä ja äärimmäistä kokoamiskykyä, mutta samalla niiden on tullut olla luonteeltaan rohkeita ja pelottomia.
Vallu on juuri sellainen rohkea ja peloton. Traileri ei kammota. Pressujen päällä ollaan kävelty. Työkoneiden ohi ollaan ratsastettu. Liikenne on vielä vähän jännää, kun se on niin uutta, mutta hienosti on hyvällä mielentilalla onnistunut rekkojen ohiviiletys ja roska-auton ohitus kapealla tiellä. Vallun tyyli säikähtää on tyyliltään sivuloikka ja jähmetys, eli ei mitään takavasemmalle poistumisia. Joku ihan uusi merkillinen muoto (kuten traktorin rengas keskellä pihaa) saa sen pörisemään, mutta lopulta se ei vaadi paljonkaan houkuttelua, kun se menee itse sitä katselemaan ja maistelemaan.
On kuitenkin yksi poikkeus.
LÄTÄKÖT
Vallun mielestä kattilan kannen kokoinen lätäkkö voi olla hellis portal to another dimension. Se ei suostu maastossa kävelemään taluttamatta edes kevyen kurakon yli. Viimeviikolla se hyppäs metrin loikalla sivuun kun meinasi huomaamattaan astua siihen kattilankannen kokoiseen routakuoppalätäkköön. Pysähdyin samalla reissulla vähän isomman lätäkön viereen. Asettelin hevosen sen toislle puolelle ja menin kyykkyyn toiselle puolen maanittelemaan hevosta edes haistelemaan. Kamala pörinä, jalat tukevassa haara-asennossa ja silmänvalkuaiset vilkkuen Vallu tujoitti lätäkköä. Työnsin siihen sormeni ja Vallu järkyttyi niin että pakitti ja täti meinasi olla itse rähmällään lätäkössä. Varmaan kymmenen minuuttia maltoin maanitella ja jouduin tyytymään siihen että vuolaaiden kehujen saattelemana Vallu uskalsi haistaa lätäkköä... 30 senttimetrin etäisyydeltä.
Ymmärrän ihan pikkaisen paremmin, jos hevonen kammoaa traileria. Se ei ole luonteva paikka hevoselle ja sen kyydissä on aina enemmän tai vähemmän epämukava hevosen olla. Mutta voiko tästä maailmasta paljon luontevampaa asiaa hevoselle olla kuin lätäkkö? Täällä kotoisassa Suomessa syntyneelle ja kasvaneelle hevoselle luulisi lätäkön olevan maailman tavallisin ja tylsin asia. Ja seuraava kysymys: Mitä ihmettä teen tuon kanssa? En halua mennä kentällä esteratsastusta, joka kerta kun on satanut. Miten saan hevosen, joka suostuu juuri ja juuri pöristen haistamaan lätäkköä kolmenkymmenen sentin etäisyydeltä, ravaamaan, laukkaamaankin lätäkön yli? Tilanne menee tragikoomisuudessaan ihan pikkiriikkisen tädin hilseen yli.
Minä olisin varmaan tyly ja "pakottaisin" sen hevosen siihen lammikkoon toteamaan, ettei siihen kuole. Noin muuten pelottoman oloinen kaveri ei ehkä saa hurjia traumoja siitä jos sen räpäkästi vaan käskisi (esim. väistättämällä? Peruuttamalla?) lätäkköön ja sitten antaisi maailmanluokan kehut ja palkinnot kun on uskaltanut. Joskus vielä koittaa sekin päivä kun esim. tarhan portista ei kerta kaikkiaan pääse ilman että joutuu lampsimaan lätäkön läpi - ei sitä hevosta sinnekään voi jättää törisemään tai sallia sen loikkia ja rempoa paniikissa ympäriinsä. Mutta minä oonkin sillä linjalla, että aika paljon voi tehdä siedättämällä, houkuttelemalla ja palkitsemalla, mutta jotkut asiat eivät ole monivalintoja, vaan suunta on se minkä minä osoitan ja piste.
VastaaPoistaSiinäpä on vaan sellainen ongelma että pelko tilana ei ole oppimisen kannalta mitenkään otollinen. Kyllähän hevosen voi traileriinkin pakottaa vaikka se pelkäisi, mutta ei se silti poista sitä pelkoa. Ja se lammikkoon pakottaminen ei kyllä edes onnistu millään tuolla pelkoasteella, jossa se pörisee ja tuijottaa jalat harallaan. Korkeintaan se loikkaa sitten sen yli. Tuossa työkaverin kanssa mietittiin että voisi aloittaa niinkin pienestä kun laakeasta vesisaavista ulkona (jotta saadaan heijastuksia) ja palkata kontaktista siihen. Sitten vasta siirtää toiminta pieneen lätäkköön ja lopulta isoon. Jos hevosta tosissaan pelottaa niin ainoa tapa oppia on pilkkoa tehtävä niin pieniin osiin ettei pelon kynnys pääse ylittymään.
PoistaHahaha, voi toista :D Nemolla oli maitovarsana likimain samankaltainen lätäkkökammo. Tämä ratkesi onneksi kuin itsestään. Käytiin moneen otteeseen ajamassa tammalla siten, että Nemo oli varsana kiinnisidottuna tamman vierelle. Syksyllä muutamassa paikassa oli koko tien levyisiä ja useamman metrin mittaisia lätäköitä. Kaikki pikkulätäköt varsa pomppi ja kiersi miten ikinä narun päässä pystyi, mutta kun äiti käveli vierellä ja veti riimusta eteenpäin, ei emään kiinnisidotulla varsalla ollut mitään muuta vaihtoehtoa, kuin kävellä suoraan näihin valtaviin lätäköihin. Vaikka kuinka yritti istahtaa vastarannalle tai tanssia yli kuin gaselli. Kerta toisensa jälkeen.
VastaaPoistaJa nyt Nemo rakastaa lätäköitä! Se haluaa kävellä joka ikiseen lätäkköön, joka maastossa tulee vastaan, ja mieluummin vielä jäädä kuopsuttamaan ja pärskyttämään pitkäksi aikaa keskelle lätäkköä.
No Vallu on elänyt nuoruutensa pihatossa, päivät sateessa, tuiskussa, välillä mahaansa myöten liejussa ja lätäköissä. Mutta ymmärrän tuon lätäkköpelon sattuneesta syystä ja sen syvyyden. Isänsä hyppää lätäkön yli syliini, että 'auta', kun isoa, rohkeaa heppaa niin pelottaa. jalat saa vaikka minkälaiseen solmuun mahan alle, ettei vain tarvitse astua märkään. Kun sitä märkää sitten on tarpeeksi, niin ihan luontevaa siinä silloin on kahlata.
VastaaPoistaPakottaminen on huono keino, mutta kun vähän saa huomiota kiinnitettyä lätäkön ulkopuolelle, niin asteittan saattaa vahingossa siihen astua ja sitä kautta oppia. Nämä muistavat, jos pakottaa eikä siitä pitemmän päälle ole kovasti iloa.
Pakottaminen ei koskaan kuullosta hyvälle keinolle, mutta toisaalta hevosen on myös uskottava kun johtaja kertoo, että ei ole mitään pelättävää, kuten tuo Marjon kertoma yllä. Oma kopukkani on Suomalaiseen kurapeltoon syntynyt juhta, mutta niin vain saatiin lätäkköissue ekoilla maastoreissuilla. Raivostuneena tulin kenkkarit jalassa alas aelästä ja vedin inhosta värisevää hevosta perässäni lätäköstä läpi jokusen pari kymmentä kertaa, sitten kapusin kyytiin ja ratsastin lätäkön läpi kehuen muutaman kerran. Ei tarvinnut sen jälkeen asiasta neuvotella. Tiellä se on vaarallistakin, jos hevonen voimakkaasti reagoi lätäköihin esim. Autojen kohdalla.
VastaaPoistaHaluan nyt vielä korostaa että en tarkoita pakottamisella väkivaltaa, vaan juuri tuonkaltaista ehdottomuutta kuin yllä on esitetty.
VastaaPoistaEn ajatellutkaan että tarkoittaisit väkivaltaa. :) Esimerkiksi aika tyypillinen tapa kopittaa pelkäävää hevota on vetää se liinoilla sisään. Väkivallaton keino sekin on, mutta sekään ei poista pelkoa.
PoistaTrailerissa onkin monta oikeasti hevoselle pelottavaa ja luonnotonta asiaa eikä sellaiseen tepsi pakko. Vesilätäkössä ei oikeasti ole, siksi ajattelen että tämänkaltaiseen pelkoon voisi auttaa vaihtoehdoton eteneminen - tavallaan ottaa se päätösvalta hevoselta ja osoittaa, ettei ole syytä hätäillä. Voihan sinne lätäkköönkin mennä askel kerrallaan ja edetä vasta kun ei ole hermostuneisuutta, mutta kuitenkin niin että lopputulokseksi kelpaa vain se että hevonen kulkee ihmisen kanssa ihmisen näyttämään suuntaan. Ymmärtääköhän kukaan mitä ajan takaa? Ja siksi ehdotin etenemistä tarvittaessa sivuttain tai peruuttaen, jos pelkona on että hevonen vain loikkaa lammikon yli ja siten mahdollisesti ihmisen päälle.
PoistaSamoja ajatuksia trailerista - se ei kuulu hevosen elämään - kuralätäköt ja vesi juotavana elementtinä kuuluvat. Toki on aina hyvä varmistaa, että hevosen näkö on normaali, jos siinä on häikkää voi vesi olla oikeasti mahdoton hahmotettava.
PoistaToki toki. Ja tottakai, jos hevonen vaan kieltäytyisi menemästä lätäkköön niin kyllä mä sen sinne pistäisin hyvä tai huono heiluen, mutta se on ihan turhaa jos hevonen on lähtökohtaisesti täydessä paniikissa. Siinä tilassa se ei voi oppia ettei se siihen kuole. Siksi pitää nyt ensin saada se pelon taso alas.
Poista