Tuota Vallua on nyt ratsastettu n. 3,5kk. Mielestäni ei olla edetty mitenkään päätöntä vauhtia, mutta ei erityisen hitaastikaan. Maastossa ollaan edelleen käyty kerran viikkoon. Jos en saa kaveria niin mennään ihan kahdestaan talutellen. Tässä parin kolmen viikon aikana olen nyt huomannut käynnin parantuneen selvästi. Alkuunhan se oli ratsastajan kanssa tosi lyhyttä ja jännittynyttä, mutta maastoilun seurauksena alkoi jo tulla kentälläkin hyviä pätkiä, joissa Vallu liikkui pitkällä yliastunnalla ja koko runkoa ja erityisesti selkää hyvin käyttäen. Nyt käynti alkaa olla tätä melko vakiosti, mikä on hieno juttu. Tietysti se aina hetkittäin vielä jännittyy, varsinkin jos siltä pyytää jotain, mutta ihanaa tuntea ratsastavansa muun kuin puupökkelön päällä.
Emma kävi viikko sitten ratsastamassa kulmia ensin ihan pysäyttäen ja lopulta jopa ravaten kulmat läpi. Tänään kiipesin itse pitkästä aikaa selkään (myöhäiset työvuorot aiheuttavat sen että olen ollut aina ruuhka-aikaan tallilla ja tykkäisin mennä vielä niin, että kentällä on väljempää tai ainakin aikuisia ratsastajia). Olin jo alustavasti miettinyt että uskaltaisinkohan ottaa jo itsekin laukkaa. Liinan päässä viikolla poikaa pyöritettyäni havainnoin, että se nostaa aika rauhassa jo siinäkin, ilman extramooveja. Ratsastelin ensin käynnissä voltteja kulmiin ja kun Vallu tuntui melko vireältä niin otin lopuksi ravista laukan. Oikea laukka nousee tosi hienosti ilman suurempia kiihdyttelyitä, vasemmassa on vähän enemmän vielä tekemistä.
Mutta olenpa nyt sitten laukannut ensimmäisen kerran junnullani! Ja ihmeellisen helppoa se tuntui olevan. Vielä tässäkin varmasti koetaan hyviä ja huonoja kausia, mutta itselle valkeni melko hyvin tuo idea. Tein nostot kulman jälkeen maiskutuksella auttaen ja sitten kevyesti horjautin Vallun tasapainoa halutun laukan suuntaan. Vasmpaan kierrokseen mentiin vähän Teivon kautta, mutta oikea nousi kyllä mageesti!
Pumppu hakkasi riemusta ja jännityksestä aika kovaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti