Elämä jatkuu ja ei voi valittaa. Nyt pääsen keskittymään ihan satasella Valluun ja sen olen tehnytkin. Ollaan oltu jo lapsivalkussa ja maastoiltu ollaan kerran viikossa. Miedän viikko-ohjelma koostuukin kolmesta liikutuskerrasta joista yksi on joko Emman "kunnon ratsastusta" tai minun kanssa valvovan silmän alla lyhyessä valmennuksessa treenaamista. Yhden kerran viikossa mennään maastoon ja yksi kerta tehdään maastakäsin: puomeja, etupään ja takapään siirtelyä (itse kutsun tanssitermein isolaatioiksi), äänikomentoja ja kontaktia. Välillä vaan harjaillaan ja rapsutellaan ja olen kuulkaa ihan leikkinyt sen kanssa laitumella. Vallu ravailee päätä viskellen vieressä ja pysähtyy ku pysähdyn. Siirtelee etupäätä kun hyppelen puolelta toiselle. Ihan mahtavaa ja riemukasta! Nykyään se tulee jo piiitkältä laitumelta vastaan ja näyttää oikein nyrpeää naamaa, jos satun olemaan vaikka iltatallia tekemässä ja otankin mukaan jonkun toisen hevosen.
Kaiken kaikkiaan Vallun asenne on kokenut ihan huiman boostin. Sellaiset asiat mistä se aikaisemmin hermoistui, tai jotka sai sen ihan raivon ja malttamattomuuden partaalle, ei enää tee niin. Vallu ei enää niinkään jumpittele ja jumita ratsastaessa, jos joku ei häntä mielytä. Joko jonkinlainen "uhmis" on väistymässä, tai sitten hän on vaan hoksannut, että näistä hommista saa aina kuitenkin jonkinlaisen palkkion. Tiistaina kävin ratsastuksen päätteeksi sänkkärillä (yksin!) kävelemässä ja Vallu ei olisi halunnut tulla sieltä pois. Vielä kun totutaan kunnolla kaikkeen jännään mitä maastot pitää sisällään, niin tästä tulee ihan voittamaton maastopolle.
Yksi iso askel aikuisuuteen otettiin tiistaina, kun jätkä sai kengät etusiin. Sen päälle onkin nyt saanut sitten pikku loman kiitokseksi hyvästä asenteesta ja rehdistä suorittamisesta, ja samalla aikaa totutella raskaampiin tossuihinsa ihan ilman ylimääräisiä haasteita. Vallunhan olisi kaviolaadun puolesta voinut melkeinpä pitää kengättä, mutta talviliukkaita ja maastoiluja ajatellessani päädyin kuitenkin kenkiin ja ensimmäiseksi en halunnut laittaa joka jalkaan hokkikenkiä. Ei kiitos yletöntä haavahoitoa. Katsotaan josko saataisiin vaikka "kesällä kengättä" -systeemi toimimaan. Buutsirumba on niin hanurista kurakeleillä.
Sunnuntaina valkkuun. Emma nostelee jo suhteellisen sujuvasti laukkaakin Vallulla. Josko kohta minäkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti