Puoli vuotta kengättömyyttä loppui eilen kun Bronca sai jalkoihinsa koko talvipaketin tilsakumeista lähtien. Äkkiseltään tuntuu tietysti vähän tyhmältä kun tarhat on velliä ja suojainen syyssää vallitsee, mutta ajattelin että seuraava kenkäys olisi kuitenkin vasta tammikuussa, joten tuskin tulen ainakaan pakkasten tullessa katumaan päätöstä.
Lähdettiin heti pikkuporukalla testaamaan uusia maasto-ominaisuuksia rauhalliselle maastolenkille ja johan oli alla eri hepo. Nyt vasta jotenkin tajusi miten tarkkaan Bronca on hiippaillut menemään ilman kenkiä, kun meno oli aivan toisenlaista. Kotiin päin tullessa mentiin jopa piiiitkästä aikaa niin kutsuttua "pifpafhölkkää". (Pifpafhölkkä on askellaji käynnin ja äärimmäisen kootun ravin välillä, jossai ei juurikaan edetä normaalikäyntiä nopeampaa, mutta jalkoja nostellaan senkin edestä.) Ainakin oli takaosa alla!
Tänään kävin vähän vauhdikkaammalla maastolla ihan keskenäni. Naama virneessä posotettiin pitkin harjua. Otin alkuun pitkään pelkää käyntiä ja harjun lenkki melkein pelkkää ravia ja laukkaa ja taas pitkät kävelyt loppuun. Olin periaatteessa aika ihmeissäni, että vaikka käytännössä katsoen ravasin ja laukkasin koko matkan Kaivannon sairaalalta Mobilialle, ei Broncan tullut edes hiki. Pulleahko ulkomuoto pettää.
Tänään sain kuulla että viikko sitten koiraepisodissa telomani sormi on sittenkin murtunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti