Tänään käytiin aamutallin päätteeksi Broncan kanssa maastoilemassa. Mukana kaverina oli varsulin kaima ja mentiin melko rauhallinen lenkki. Broncalla oli alla kaksi vapaapäivää, koska vointini oli maanantaina surkea, ja vaikka tiistaina olo olikin parempi, tein normitöiden päälle vielä iltatallit molempina päivinä, enkä vaan kyennyt.
Se on ilmeisesti nähtävä, että kentällä huomattavasti parantunut ratsastettavuus ja kunto heijastuu nyt viileämpien kelien kanssa yhdistettynä meidän maastovarmuuteen. Minulla oli tänään allani aivan uusi tuttavuus: kyylä-Bronca. (Huomioitava kuitenkin on, että kyylä-Bronca on aivan tavallinen hevonen. Siis sellainen, joka ei vain käännä korvaa kun siilon katolta tulee parinkymmenen metrin päässä lumet alas, vaan joka ottaa pari sivuaskelta kun ladon ovi kitisee ja heiluu tuulessa.) Tavallaan olen tietysti harmissani etten voi rentoutua ihan niin absoluuttisesti itse kuin aikaisemmin (vaikka silmät kiinni pitkin ohjin), mutta SILTI nautin joka hetkestä! Se voima ja nopeus minkä tunnen allani näissä (melko mitättömissä) tilanteissa on ihan omiaan saamaan mut rakastumaan tähän hevoseen ja tähän rotuun vielä lisää. Maastokaveri alkoi yllyttämään kotimatkalla, että kokeile vähän irtoisko sieltä muutama piaffiaskel. Se on niin uskomaton fiilis kun hevonen ei pakene ja rieku ympäriinsä, vaan kohoaa, tiivistyy ja voimistuu. Joku pitää mua varmasti hulluna. Katsotaan nyt meneekö meno tästä vielä ihan vallattomaksi :)
Nero otti tänään taas pienen askeleen kohti itsenäisempää elämää. Sain maastolenkillä puhelun "lapsenvahdin" omistajalta, että tarttis päästä ratsastaan. Pahoittelin että olen maastossa, sanoin että anna vähän heinää pojalle ja kokeile ja katso. Yritän tulla pian. Tallille ratsastaessamme Nero söi tarhassa heinää, huuteli kyllä, mutta söi eikä ollut rauhaton. Riisuin Broncalta ripeästi kamat, vein tarhaan ja niin oli pieni mies viettänyt elämänsä ensimmäisen hetken nätisti ilman lajitoverin välitöntä läheisyyttä. Pitkää aikaa yksin ei varmastikaan joutunut olemaan, koska kaveri oli vasta saanut hevosensa varustettua kun ratsastimme pihaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti