Tänään oltiin tallihommien päätteeksi Broncan kanssa istuntapainotteisella tunnilla. Nyt kun hevonen on ollut uskomattoman hyvä suurinpiiirtein viikon päivät, alkaa hiipiä mukaan jännitystä siitä onko se tänään yhtä loistava vai ollaanko palattu vanhaan.
Sain yllättävän hyvää palautetta istunnastani. Korjattavaa ei meinaan ihan hirmuisesti tuntunut olevan, mikä yllätti minut todella suuresti. Oikean jalustinpituuden löytäminen ja kunnollisen pohjekontaktin mahdollistavan satulan käyttö alkaa tuottaa tulosta ja kantapää ei enää nouse ihan niin helposti "moikkaamaan" hevosen kylkeä. Tähän auttavat ehdottomasti uudet lempimantrani, joilla olen korvannut komennon kantapää alas: polvi alas, pohkeen ulkosyrjä pitkänä, jalka pitkänä ja varpaat menosuuntaan. Mielessäni ajattelen tätä vähän niin kuin joku olisi kiinnitellyt painot roikkumaan polviini ja jalkaterien ulkosyrjiin. Lisäksi myös varpaani on solmittu hevosen mahan alitse toisiinsa. Näitä ajatuksia kun käytän onnistun korjaamaan asentoani niin etten tee aktiivista lihastyötä uuden asennon ylläpitämiseen. Tottakai paketti välillä hajoaa, mutta kun muistutan nämä asiat itselleni, pystyn korjaaman asennon ilman että jännityn jostain muualta. Toinen mistä sain palautetta ja jonka itsekin tiedostan, on se että jään helposti nyhtämään pohkeella ja pitämään ikäänkuin varmuuden vuoksi pientä painetta. Tänään pääsin tuntemaan sen vaikutuksen mikä tuli, kun maltoin olla ja hellittää jalalla. Ei se hevonen lähtenyt pungertamaan mihinkään suuntaan, ja seuraavalla kerralla kun taas muistin käyttää ja höllätä heti, niin reaktioherkkyys oli jo ihan toista luokkaa.
Mutta voi Broncaa kuinka hieno se oli! Vaikka mitään vaativaa ei hevosella teetetty, niin olin kyllä ihan kananlihalla siitä kuinka mahtavasti se kulki. Vinkit istuntaan mahdollistivat sen, että menimme peräänannossa harjoitusravia kierrostolkulla jännittymättä kertaakaan. Ravi oli todella hyvän tuntuista: isoa ja liitävän oloista, opettajamme puhui jopa tanssimisesta! ja mun oli helppo olla siellä! ja vaikuttaa! Kiitosta saatiin myös hyvistä laukannostoista! (Jos joku haluaa niin voi selata blogia taaksepäin noin vuodella ja huomata, että hyvä ja helppo laukannosto ei ole ollut meikäläisen bravuureita...) Eniten oma paketti lakoaa vielä laukasta raviin siirryttäessä, mutta sekin paranee koko ajan, kun Broncan laukkaan tulee koottavuutta (tai kun maltan ja uskallan sitä koota) ja pääsee oikeasti ratsastamaan kunnon siirtymisen eikä vain rysäytä raville.
Päivän saldona suurensuurta rakkautta hienoon PRE-poniin ja pää pilvissä liitelevä onnellinen ratsastaja. Näillä fiiliksillä on hyvä lähteä taistelemaan sitä kahdeksan päivän työputkea vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti