torstai 15. elokuuta 2013

Hankala alkuviikko

Varoitan jo valmiiksi, luvassa on teksti, joka sisältää angstausta ja itsensäruoskimista, eikä juuri muuta positiivista kun pari kivaa kuvaa.

Ei menty maanantaina tunnille ei. Tulin ajoissa tallille, mutta jo hetipian sain viestin että Nero on lähtenyt naapurilaitumen ponien mukaan, kun ne molemmat oli haettu tunnille. Alakentällä oli vastassa härdelli, jossa mukana kaksi ratsastuskoulun oppilasta ponien kanssa, ratsastuskoulun opettaja ja meidän tallinpitäjä ja kaiken keskellä riehui Nero. Bronca huusi ja juoksi laitumella edestakaisin. Eikä me saatu Neroa millään irtautumaan ponitammoista. Vähän matkaa se kulki äitiään kohden, mutta kirmasi sitten kaikesta estelystä huolimatta ihan eri suuntaan. Lopulta ei auttanut kun ottaa Bronca laitumesta ja tuoda se vielä tähän härdelliin mukaan. Vaikka yleensä Nero on avoin ja luottavainen, niin meni kyllä tovi ennen kuin sain tilanteen nollattua molempien kanssa niin, että Nero antoi edes kiinni. Talutettiin parivaljakko talliin ja aloin laittamaan Broncaa valmiiksi tuntia varten. Heti saatuani sen karsinasta ulos, Nero yritti kuitenkin hypätä karsinan oven avoimesta yläosasta pihalle. Tähän olin jo tavallaan varautunutkin että näin voi käydä, joten tamma takaisin karsinaan, kamat pois ja pahoittelut valmentajalle.

Eilen ajelin karmeassa kaatosateessa töistä tallille päin ja mietin ettei tämmöinen peli nyt vetele. Kohta on meinaan käsissä joku vaaratilanne, jos Nero lähtee muiden hevosten perään noin kauas. Tallilla kärräsin rempan jäljiltä tyhjilleen olevaan karsinaan kuivikkeet ja lähdin ruokkimaan Broncaa ja Neroa laitumelle. Ja vettä tuli kun aisaa. Laitumella huomasin että Nero tutisee siihen malliin, että on viisaampi ottaa ne sisälle sateesta seisoskelemasta. Olihan sadetta luvattu pitkälle suraavaan päivään. Ystäväni oli tulossa myös torstaina hieromaan Broncan, joten ajattelin että voivat saman tien jäädä aamulla sisälle odottamaan hierojaa. Kävin hakemassa kaverin apuun, kun koko reitti laitumelle oli tajuttoman liukas ja lätäkköinen, enkä ollut ihan varma pärjäänkö moisissa olosuhteissa kahden hevosen kanssa. Ja vettä tuli koko ajan vaan enemmän.

Saimme hevoset sisälle kuivaan karsinaan ja olin ottamassa Nerolta riimua päästä kun se rykäisi lapa edellä päälleni ja nojasi oikein koko painollaan minua vasten. Kävin komentamaan moisesta ryykäämisestä, niin salaman nopeasti jätkä kääntyi ja alkoi oikein sarjassa potkimaan minua kohti. Ei siinä tilanteessa yksinkertaisesti auttanut muu kun kiertää Broncan taakse pikkukavioiden ulottumattomiin. Ja minkälainen komentaminen tämän sitten laukaisi. Ei edes fyysinen kosketus. Nostin käsiäni puuskaan, hartioita ylös, tein itsestäni suuremman ja äänellä toruin ja tulin askeleen kohti varsaa. Riimunkin olin saanut jo ihan nätisti pois päästä, joten sekään ei voinut asiaan liittyä. Kyllä veti hiljaiseksi... ja avuttomaksi. Niin ja kerroinko että vettä tuli kun esterin *erseestä. Tämän jälkeen kuulin sitten vielä, että aikaisemmin päivällä Nero oli taas lähtenyt sen kimon ponitamman perään ja tullut ratsastuskoulun talliin asti. Heitin hevosille heinät eteen ja lähdin ajelemaan tasaisessa sateessa kotiin. Kotona meni asiaa miettiessä ja puidessa koko ilta. Saunalla mies sanoi että kaikki liha tottelee kuria, sanoin ettei musta ole hakkaamaan hevosta, joku muu keino on pakko olla. Päätin soittaa Katille heti aamusta.

En nyt lähde ruotimaan koko keskustelua, koska sen sisältö ei ole mitenkään mairitteleva. Kati sanoi asiat niikuin ne olivat ja sanoi suoraan. Sanoi että olen tehnyt oikein emämunauksen siinä kun olen katsonut läpi sormieni sen karkailua. :( Ensiavuksi neuvoi että mahdollisimman isoon laumaan ja sellaisiin sähköaitoihin, että silmät pyörii vielä minuutin päästä päässä kun tällin ottaa. Kaikki ihmiskontakti minimiin. Sanoi, että jos ei ole laumaa asettamassa varsalle rajoja ja ihmisen asettamista rajoista se menee niinkuin sitä huvittaa, saattaa olla että myöhemmin ne rajat on laitettava lyömällä tai sitten ori on monttukamaa, mutta hän ei halua sellaista nähdä eikä tehdä. Kaikkien osapuolien kannalta on parempi että lauma kurmoottaa varsan ruotuun. Yritin tallilla puhua näistä asioista ja yrittää neuvotella mihin nämä saisi laitettua. Asia jäi vielä hieman keskeneräiseksi. Ratsastuskoulun opettajakin tarjosi nuorta raisua ruunaa meille kaveriksi, mutta mietittiin myös isointa tammalaumaa vaihtoehtona.

Kati tulee ensi viikon perjantaina (tyhjentämään mun lompakon) katsomaan meitä ja antaa todennäköisesti hieman työkaluja meidän päivittäisiin rutiineihin. Tiedän ettei tämä ole mun varsa ja _teoriassa_ voisin juosta puolivuotta karsinassa sitä pakoon, mutten aio antaa mitään mentalcasea takaisin kasvattajalle. Sitäpaitsi koko harrastuksen tarkoitus on oppia uutta, ja minulle ei ihan äkkiä ole tulossa uutta tilaisuutta opetella varsan käsittelyä ja opetusta.

Ai niin niitä kuvia! Pari tuttua, joilla on myös PRE, kävivät viikonloppuna kameran kanssa moikkaamassa meidän tallin peräti neljää PRE:tä. Sain luvan käyttää kuvia, kiitosta vaan.





Haukotuskuvat on parhaita

Pönäkkä poika

Orin elkeet

Karkumatka: etappi nro 1

Karkumatka: etappi 2 Tuo tamma ei siis ole B
*EDIT*
Unohdin ihan kirjoittaa siitä hieronnastakin vielä. Hyvällä mallilla oli muuten, mutta molemmissa lavoissa oli jonkin verran kireyttä: vasemmassa enemmän kuin oikeassa. Kaveri taivasteli vähän kanssa Broncan selkää ja ihmetteli miten siltä puuttuu melkein kaikki refleksitkin, jotka liittyy selän nostamiseen. Suositteli menemään ilman satulaa, paljon eteen-alas, puomeja, mahd. kavaletteja, juoksuttamista puomeilla. Mainitsin, että meillä olis kärrytkin tossa käytettävissä, että tarttis vaan hommata silat ja ajo-ohjat. Siitä kaveri innostui ja sanoi, että se olisi aivan parasta Broncan selälle.

7 kommenttia:

  1. Kurjaa äijäilyä :/ Minusta tuntuu, että tammalauma voi olla paras tapa laittaa poika ruotuun. Tammat eivät juurikaan jaksa mitään riekkumista vaan laittavat vieraat kakarat järjestykseen. Vanhalla tallilla oli pari vuotta sitten yksi orivarsa neljän aikuisen tamman laumassa, ja kuuliaiseksi pojaksi kehittyi vaikkei ollut yhtään ikäistään seuraa ennen vieroitusta. Ruunan kanssa temuamisesta voi jopa innostua kokeilemaan ihmistä myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse mietin vähän samaa, mutta moni on vaan niin epäileväinen taas sen suhteen miten Bronca ja tammalauma tulee toimeen, mutta tässä vaiheessa mä olen valmis kokeilemaan melkein mitä vaan. Laidunkausi alkaa olla loupuillaa ja tarhaolosuhteissa on vähän huonompi vieraita toisiinsa totuttaa, kun on vähemmän tilaa väistää.

      Poista
  2. Olen kyllä vahvasti samoilla linjoilla, että äkkiä katki varsalta tuollainen käytös tai tulee ongelmia. Meillä on syntynyt ja kasvanut tallissa kaksi asiakasvarsaa, joten varsa-ammattilainen minäkään en ole, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta olen oppinut valtavasti. Tärkein ohjenuorani itselleni on ollut, että en siedä varsalta mitään mitä en aio sietää aikuiseltakaan hevoselta. Minua kohti ei keuli kaksitoistavuotias, kaksivuotias taikka kaksikuinen, puremisesta, vaatteiden hypeltämisestä tai potkimisesta puhumattakaan. Ja jos kuitenkin tällaista kokeillaan, niin surutta hujautan sillä mikä kädessä sattuu olemaan, ajatuksella että kertarytinä on parempi kuin ainainen kitinä. Pari kertaa pikkuvarsat kokeilevat, sitten asia on käsitelty.

    Meillä on se hankaluus, että varsat ovat kuitenkin asiakkaideni omaisuutta, ja periaatteessa he päättävät varsansa kasvatusmetodeista. Fakta kuitenkin on, että minä tallinpitäjänä käsittelen monesti varsoja paljon enemmän kuin omistajat itse. Ensimmäisen täällä syntyneen varsan kanssa menin omistajan valitsemia linjoja, ja lopputuloksena oli se, etten kesän lopussa voinut mennä laitumelle ruokkimaan emätammaa ilman kättä pidempää. Röyhkeä vapaana kulkenut kookas orivarsa, jota oli vain väistelty, tuli päälle kuin yleinen syyttäjä. Vuosi eteenpäin ja korjasin virheeni, nyt meillä on mallikelpoisesti riimussa kuljetettava nelikuinen iso orivarsa, jota ei tarvitse pelätä. Eikä varsa pelkää minua, vaikka onkin pari tukkapöllyä ottanut kun on kokeillut, voiko esim. selkääni kiivetä kun kumarrun pesemään vesiastiaa. Yhteistä molemmille tammoille on ollut se, että ne ovat sallineet jälkikasvultaan liki kaiken, eivätkä ole olleet laumassa.

    Sinulla on hyvä asenne ja olet onnellisessa asemassa kun saat asiantuntevia ohjeita. Varsa ei mene rikki siitä että sillä on alusta asti rajat ihmistä kohtaan. Sinä menet rikki jos rajoja ei ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas ihanasta kommentista. Olet palannut elävien kirjoihin! :D KYllä mä toden totta toivon että saan sen kuriin ja nuhteeseen. Paras olisi tietysti se lauma ja kerrottakoon nyt että tulin juuri tallilta, jossa laitettiin Bronca ja Nero neljä tammaa ja yhden shettisruunan sisältävään porukkaan hulppealle 3,5 hehtaarin laitumelle. Elätän toivoa että tuollaisesta porukasta löytyisi niin hoivaavia, leikkisiä kun tomeriakin seuralaisia.

      Maasta käsin täytyy myös kehaista että tiukan linjan ottaneena (ei hammasteta, ei huulesteta, ei tulla päälle, ei ohiteta, ei ryysitä), tänään pitkä talutusmatka laitumella meni aivan superhyvin vaikka piti hypätä matkalla puronkin yli! Toki Katin vierailu on silti tarpeen, koska selvästi noi vaaratilanteet tulee esiin erityisesti kun ollaan ahtaissa paikoissa. Kasvattaja sanoi ettei ne oo lasia ja orit on kun kovia koiria (hyvin mallikelpoinen sellainen löytyy tuolta pihalta), ne ei kerrasta menetä luottamusta vaikka niitä vähän ojentaa. Eilen pyöritin riimunnarua edessäni niin että se lävähti Neron turpaan jos se käveli mun edelle ja jo tänään se tuli just siinä missä halusin sen kulkevan ilman mitään muistutusta. Kyllähän tuon kanssa tulee vielä monet matsit otettua, sen näkee jo sen ilmeestä, mutta luovuttaa en aio ainakaan vielä. Tarvitsen vain apua.

      Poista
  3. Mikään varsa ei potki eikä pure ihmistä - siitä seuraa juuri niin välitön palaute kuin emätammaltakin, eikä se ole päänsilittelyä. Siinäkin olen tuon teidän Katin kanssa samaa mieltä, että kaikki ylimääräinen ihmiskosketus pois, ei turhaa tutsailua ja putsailua, vaan jalkojen nostoharjoituksen jonkun kerran, muuten vain "pakollinen vähä" ja hevoset hoitaa alkumetrien kasvatuksen. Kyllä se pikku-villi siitä tokenee, älä huoli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä se näin on. Ehkä tuo episodi kaikenkaikkiaan vähän vieraannutti mua varsasta, mikä on ehkä hyväkin juttu. Osaan lähestyä asioita vähän obejtiivisemmin. Huomasin kyllä jo hyvin pian että tällä varsalla on Luonnetta, sehän meinaan käyttäytyi emäänsä kohtaa aivan samalla tavalla kun se komensi sitä. Kävi vähän väkivaltaisesti tissille ja Bronca puri sitä persuksista niin välittömästi latas omaa emoaan kaks-kolme kertaa kintuille. Orileirille tämä on saatava vieroituksen jälkeen :D

      Poista
    2. Kunnon "bootcamp" on varmaan paikallaan :)

      Poista