Hankala alkuviikko

Varoitan jo valmiiksi, luvassa on teksti, joka sisältää angstausta ja itsensäruoskimista, eikä juuri muuta positiivista kun pari kivaa kuvaa.

Ei menty maanantaina tunnille ei. Tulin ajoissa tallille, mutta jo hetipian sain viestin että Nero on lähtenyt naapurilaitumen ponien mukaan, kun ne molemmat oli haettu tunnille. Alakentällä oli vastassa härdelli, jossa mukana kaksi ratsastuskoulun oppilasta ponien kanssa, ratsastuskoulun opettaja ja meidän tallinpitäjä ja kaiken keskellä riehui Nero. Bronca huusi ja juoksi laitumella edestakaisin. Eikä me saatu Neroa millään irtautumaan ponitammoista. Vähän matkaa se kulki äitiään kohden, mutta kirmasi sitten kaikesta estelystä huolimatta ihan eri suuntaan. Lopulta ei auttanut kun ottaa Bronca laitumesta ja tuoda se vielä tähän härdelliin mukaan. Vaikka yleensä Nero on avoin ja luottavainen, niin meni kyllä tovi ennen kuin sain tilanteen nollattua molempien kanssa niin, että Nero antoi edes kiinni. Talutettiin parivaljakko talliin ja aloin laittamaan Broncaa valmiiksi tuntia varten. Heti saatuani sen karsinasta ulos, Nero yritti kuitenkin hypätä karsinan oven avoimesta yläosasta pihalle. Tähän olin jo tavallaan varautunutkin että näin voi käydä, joten tamma takaisin karsinaan, kamat pois ja pahoittelut valmentajalle.

Eilen ajelin karmeassa kaatosateessa töistä tallille päin ja mietin ettei tämmöinen peli nyt vetele. Kohta on meinaan käsissä joku vaaratilanne, jos Nero lähtee muiden hevosten perään noin kauas. Tallilla kärräsin rempan jäljiltä tyhjilleen olevaan karsinaan kuivikkeet ja lähdin ruokkimaan Broncaa ja Neroa laitumelle. Ja vettä tuli kun aisaa. Laitumella huomasin että Nero tutisee siihen malliin, että on viisaampi ottaa ne sisälle sateesta seisoskelemasta. Olihan sadetta luvattu pitkälle suraavaan päivään. Ystäväni oli tulossa myös torstaina hieromaan Broncan, joten ajattelin että voivat saman tien jäädä aamulla sisälle odottamaan hierojaa. Kävin hakemassa kaverin apuun, kun koko reitti laitumelle oli tajuttoman liukas ja lätäkköinen, enkä ollut ihan varma pärjäänkö moisissa olosuhteissa kahden hevosen kanssa. Ja vettä tuli koko ajan vaan enemmän.

Saimme hevoset sisälle kuivaan karsinaan ja olin ottamassa Nerolta riimua päästä kun se rykäisi lapa edellä päälleni ja nojasi oikein koko painollaan minua vasten. Kävin komentamaan moisesta ryykäämisestä, niin salaman nopeasti jätkä kääntyi ja alkoi oikein sarjassa potkimaan minua kohti. Ei siinä tilanteessa yksinkertaisesti auttanut muu kun kiertää Broncan taakse pikkukavioiden ulottumattomiin. Ja minkälainen komentaminen tämän sitten laukaisi. Ei edes fyysinen kosketus. Nostin käsiäni puuskaan, hartioita ylös, tein itsestäni suuremman ja äänellä toruin ja tulin askeleen kohti varsaa. Riimunkin olin saanut jo ihan nätisti pois päästä, joten sekään ei voinut asiaan liittyä. Kyllä veti hiljaiseksi... ja avuttomaksi. Niin ja kerroinko että vettä tuli kun esterin *erseestä. Tämän jälkeen kuulin sitten vielä, että aikaisemmin päivällä Nero oli taas lähtenyt sen kimon ponitamman perään ja tullut ratsastuskoulun talliin asti. Heitin hevosille heinät eteen ja lähdin ajelemaan tasaisessa sateessa kotiin. Kotona meni asiaa miettiessä ja puidessa koko ilta. Saunalla mies sanoi että kaikki liha tottelee kuria, sanoin ettei musta ole hakkaamaan hevosta, joku muu keino on pakko olla. Päätin soittaa Katille heti aamusta.

En nyt lähde ruotimaan koko keskustelua, koska sen sisältö ei ole mitenkään mairitteleva. Kati sanoi asiat niikuin ne olivat ja sanoi suoraan. Sanoi että olen tehnyt oikein emämunauksen siinä kun olen katsonut läpi sormieni sen karkailua. :( Ensiavuksi neuvoi että mahdollisimman isoon laumaan ja sellaisiin sähköaitoihin, että silmät pyörii vielä minuutin päästä päässä kun tällin ottaa. Kaikki ihmiskontakti minimiin. Sanoi, että jos ei ole laumaa asettamassa varsalle rajoja ja ihmisen asettamista rajoista se menee niinkuin sitä huvittaa, saattaa olla että myöhemmin ne rajat on laitettava lyömällä tai sitten ori on monttukamaa, mutta hän ei halua sellaista nähdä eikä tehdä. Kaikkien osapuolien kannalta on parempi että lauma kurmoottaa varsan ruotuun. Yritin tallilla puhua näistä asioista ja yrittää neuvotella mihin nämä saisi laitettua. Asia jäi vielä hieman keskeneräiseksi. Ratsastuskoulun opettajakin tarjosi nuorta raisua ruunaa meille kaveriksi, mutta mietittiin myös isointa tammalaumaa vaihtoehtona.

Kati tulee ensi viikon perjantaina (tyhjentämään mun lompakon) katsomaan meitä ja antaa todennäköisesti hieman työkaluja meidän päivittäisiin rutiineihin. Tiedän ettei tämä ole mun varsa ja _teoriassa_ voisin juosta puolivuotta karsinassa sitä pakoon, mutten aio antaa mitään mentalcasea takaisin kasvattajalle. Sitäpaitsi koko harrastuksen tarkoitus on oppia uutta, ja minulle ei ihan äkkiä ole tulossa uutta tilaisuutta opetella varsan käsittelyä ja opetusta.

Ai niin niitä kuvia! Pari tuttua, joilla on myös PRE, kävivät viikonloppuna kameran kanssa moikkaamassa meidän tallin peräti neljää PRE:tä. Sain luvan käyttää kuvia, kiitosta vaan.

Haukotuskuvat on parhaita

Pönäkkä poika

Orin elkeet

Karkumatka: etappi nro 1

Karkumatka: etappi 2 Tuo tamma ei siis ole B

*EDIT*
Unohdin ihan kirjoittaa siitä hieronnastakin vielä. Hyvällä mallilla oli muuten, mutta molemmissa lavoissa oli jonkin verran kireyttä: vasemmassa enemmän kuin oikeassa. Kaveri taivasteli vähän kanssa Broncan selkää ja ihmetteli miten siltä puuttuu melkein kaikki refleksitkin, jotka liittyy selän nostamiseen. Suositteli menemään ilman satulaa, paljon eteen-alas, puomeja, mahd. kavaletteja, juoksuttamista puomeilla. Mainitsin, että meillä olis kärrytkin tossa käytettävissä, että tarttis vaan hommata silat ja ajo-ohjat. Siitä kaveri innostui ja sanoi, että se olisi aivan parasta Broncan selälle.