Laumaelämää

Nyt tohdin jo hehkuttaa täälläkin, että lapsihevonen on pysynyt aitojen sisällä nyt jo toista vuorokautta. Sähköä ei tosin ole vaan lauta-aita, josta löytyy kyllä kohtia mistä pikkukaveri mahtuisi sukeltamaan. Ei ole kuitenkaan sukellellut. Laumassa on seuraa ja tilaa hulppeat 3,5 hehtaaria. Kaverina Broncalla ja Nerolla on nyt kaksi tiinettä tammaa, yksi nuori estetamma, kolmevuotias kimuli, joka on kuitenkin porukan isoin sekä yksi shettisruuna.

Lauantaina kun laitettiin porukka yhteen, jäin seuraamaan melkein tunniksi toimintaa. Oli kyllä todella mielenkiintoista. Hienosti tulivat tammojen eri persoonallisuudet esiin tuollaisessa tilanteessa vaikka mitään dramaattista ei varsinaisesti sattunutkaan. Siellä juostiin alkuun peräkanaa, kun Broncaa huoletti iso porukka joka uteliaana seurasi tiiviisti kannoilla, mutta mitään potkimista tai vinkumista ei liiemmin esiintynyt. Tunnin sisään porukka jo rauhoittui syömään.

Eilen kävin pikaisesti ratsastamassa Broncan koska sille on nyt tullut melkein kahden viikon täysvapaa pieleen menneen valkun ja hieronnan takia. Ja vaikka viime viikolla olin vaipua epätoivoon, niin sen verran täytyy kehaista, että noiden kahden taluttelu sujuu kyllä toisinaan ihan uskomattoman helposti. Jännitti meinaan hakea näitä kahta isosta laumasta, kun kaikenlisäksi portti on raskaamman puoleinen ollessaan laudasta ja hieman retkahtanut saranoistaan. Hienosti kuitenkin sujuu portilla kääntyminen sekä tammalta että varsalta vaikken ole kovin paljon kahta hevosta samaan aikaan talutellut. Enkä karkuuttanut yhtäkään yliuteliasta tammaa.

Vuorokausi isossa laumassa oli tehnyt kyllä tehtävänsä sekä Neroon että Broncaan. Nero oli silminnähden väsynyt ja ratsastaessani huomasin että Broncankin askel on poikkeuksellisen tahmea. Tein ihan lyhyen alta puolen tunnin askellajit läpi, panostaen taas siihen että mentäisiin pitkällä kaulalla ja rentona. Takaisin karsinaan päästyään Nero veti heti pitkäkseen eikä meinannut nousta edes kun oltiin lähdössä takaisin laitumeen. Yritin syöttää sille omenanpalaa, mutta ei se tajua vielä yhtään moisen gourmeeherkun päälle. Siinä se pötkötteli jalat kippurassa ja lussutti ja haisteli tarjoamaani palasta. Bronca sen kuitenkin lopulta ahnehti omiin suihinsa.