Näin tänään ensimmäistä kertaa aivan selvästi varsan liikkeet Broncan masusta!
Lähdin eilen räntäsadetta uhmaten koiran ja hepon kanssa pikku maastokäppäilylle ja pitkästä aikaa sanon etten nauttinut kyllä tippaakaan. Joka ikiseltä kuusenoksalta ravahti ämpärillinen märkää nuoskaa syliin ja niskaan niin, että olin jo parin sadan metrin jälkeen aivan läpimärkä ja jäässä. 3,5 kilometriä meni vaan sinnitellessä ja sormia elvytellessä. Tänään jätin siis liikutuksen suosiolla välistä kun keli oli aivan samaa luokkaa.
Päätin siinä sitten aijan kanssa touhuta Broncan kanssa. Pesin vähän jalkoja, painelin paikkoja, etsin mahdollisia kipeyksiä, mittasin lämmön ja saatuani stetaria lainaan, päätin vähän kuunnella mitä Broncan sisällä tapahtuu. Sykkeen löysin vaimeana välillä, mutta Bronca ihmetteli touhujani siinä määrin, että stetarin kohinalta oli vaikea mitään kuulla. Päätin siirtyä vähän taaemmas kuuntelemaan että pöriseekö suoli niin kappas: pieni varsanalku masussa tempaisi kunnon näkyvän potkun juuri stetarin viereen!
Hetken epäilin että oliko tosissaan sitä mitä kuvittelin. Taivastelin asiaa ääneen ja sain tallikaverin ja tallinpitäjän seurakseni tuijottelemaan. Vajaa minuutti tiivistä vahtausta ja PUM! siinä uudestaan, aivan erehtymättömästi! Menin nilkoista niuspohjaan asti kananlihalle. Kuinka hienoa, kuinka jännää ja kuinka todellista!
Kotiin ajelin idioottimainen hymy naamallani.
:) :) :) :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti