Saatiin pääsiäisenä kehuja. Tai siis Ronkeli sai. Selkä on kuulemma noussut ja etujalat ovat kiinni rintakehässä. Minä olen ihan hurjan onnellinen tuollaisista kommenteista, koska jotain olen ainakin tehnyt oikein.
Eilen alkoi KaRan keskivartalokuuri. Keskivartalon kehittämiseen ja käyttön parantamiseen ratsastuksessa tähtäävä liikuntasettiin sain lahjakortin KaRan pikkujouluarvonnassa. Turha siis luulla, että olisin mitenkään henkilökohtaisesti valveutunut kuntoani kohottamaan :D
Ajaessani tänään tallille olin siinä tilassa, että pelkästään risteyksessä kääntyminen autolla aiheutti voihkintaa, koska jouduin keskivartalolla vastustamaan pientä keskipakoisilmiötä. Omaa kroppaani säälien päätin siis suunnata pitkästä aikaa (ilman satulaa) kentälle käynnissä taivuttelemaan.
Heppa oli ihan super. Tehtävien näennäinen helppous meinasi ajoitain purkautua Rinkulan keskittymisen herpaantumisena, mutta sain sen aina ihan ennätysajassa takaisin kuulolle. Mentiin noin miljoona volttia ja täyskaartoa taivutusastetta vaihdellen ja välillä pitkillä sivuilla pientä vastataivutuksen tynkää hakemalla. Pienten ravihölköttelyjen jälkeen päätin ratsastaa vielä muutamat väistöt (motiivilla: jalat vieläkin lähemmäksi toisiaan). Otin vielä aika haasteellisen reitin (itselleni siis): Pitkän sivun ja pituushalkaisijan välistä suoraa kohti päätyä. Ei siis mitään tukea mistään, eikä sitä itselleni niin tavaksi muodostunutta "pituushalkaisijalta uralle" -kuviota. Homma lähti luistamaan heti kättelyssä paremmin kuin osasin odottaakaan. Poikitusaste vaihteli hieman, mutta ei edes kovin pahasti ja vaikeampaan suuntaan eli oikealle mennessä tuppasin taivuttamaan kaulaa liikaa vasemmalle, mutta me mentiin suoraa linjaa pitkin! Innostuin tästä niin, että kokeilin vielä pari kertaa saman kuvion ravissa. Ravi hiipui ja tahti vähän kärsi (tunsin että hevonenkin joutui vähän pinnistämään), mutta me ravattiin ja mentiin edelleen suoraa linjaa pitkin! Tähän tyytyväisenä päätin lopettaa ja mennä tallustelemaan maaston puolelle loppukäyntejä.
Ratsastuskoulun kentän ohi mennessä, joku poni siellä hieman villiintyi pukittelemaan, ja mitä tekee Brinsessa? Intoutuu pörhentelemään kuin mikäkin. Sillä on hassu tapa viskoa päätä ja ikäänkuin pompsahtaa samalla (tekee sitä myös tarhassa/laitumella). Minä kikattelin selässä ja Rinkeli töhötti päätään viskellen ja pompsahdellen eteenpäin. Huomasin kuivikevaraston suulla kaksi nuorta tyttöstä, jotka tuijottivat meidän touhuja silmä kovana. Tajusin että Broncus saattaa muuten näyttää vähän siltä että olisi keulimassa, jolloin nauroin ihan ääneen kun tajusin kuinka huvittava näky se olisi: pikku pallomaha leikkimässä hurjaa :D Kyllä meillä oli sen jälkeen hauskaa. Leikittiin leikkiä joka oli ilmeisesti nimeltään "iik saatan hukkua tuohon kuralätäkköön". Jotenkin sille ei vaan voinut kun nauraa, kun tiesi että tämä johtuu nyt vaan jostain pirtsakuuspiikistä. Olihan se kuulemma tarhassa köllinyt ihan pitkin pituuttaan aurinkoa ottamassa tänään, niin oli hyvin ladatut akut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti