Keskivartalo kiittää, kuittaa ja kramppaa

Nyt on ratsastettu taas hetken tarpeiksi.
Torstaina istuntatunti hevosella, jonka askel oli jotain ihan muuta kun Broncan.
Eilen lauantaina 3 tunnin tehokas setti, joista puolet koulua ja puolet esteitä.

Istuntatunnilla olin naapurin pihaton Tahdilla. Herttainen suomenhevosruuna, joka koitti alkuun vedättää kyttäämällä kentän laitamillä näkyviä juttuja. Siis hevonen joka hyppii näytöksissä tulirenkaista. Tunnilla keskityttiin rentouttamaan lantion aluetta ja jalkoja (lonkan koukistajia ja pakaroita), mutta aktivoinaan ylävartalon lihaksia. On muuten vaikeaa. Vaatii todella hyvää kehotuntemusta ja koordinointia noin äkkiseltään käyttää jotain tiettyä lihasryhmää ilman, että joku toinen lihasryhmä jännittyy. Joutuu todella keskittymään, että voi jännittää alavatsalihaksia ilman, että pakara jännittyy tippaakaan. Hyödyllisiä neuvoja tuli ja olen nyt itsekin vähän sitä mieltä että jumppaaminen saa luvan jatkua, edes kerran viikossa. (Kuukauden takaiseen peilikuvaankin vertaaminen on hyvä motivaattori, ei laihtuminen, mutta ne lihakset!)
Herrasmiesheppa oli varsin kiva, kunhan alun kyttäämiset oltiin saatu selvitettyä. Askel oli ravissa iiiiso ja piiitkä. Voi olla että kyydissä istuminen olisi ollut helpompaa, kun olisi saanut Tahdin ratsastettua vähän aktiivisemmille jaloille, mutta koska nyt keskityttiin puhtaasti ratsastajan tekemisiin, sai heppa lönköttää ihan omaan tahtiinsa. Olipahan haastetta. Keskivartalo muistutteli itsestään seuraavana päivänä, jopa enemmän kun parin edellisen jumpan jälkeen.

Lauantaina suuntasin sairaanhoitopiiriläisten kanssa Ruoveden ratsutallille 7 hengen porukalla. Luvassa oli siis ensin puolitoista tuntia koulukiemuroita ja pitkän tauon jälkeen vasta iltapäivällä 1,5h esteitä.
Koulutunnille sain hyvin itselleni sopivan ratsun. Broncaa hivenen isomman, arabivivahteisen Niki-tamman. Tunnilla tehtiin ihan perusjuttuja, ehkä eniten kääntämistä ja taivuttelua. Sain noottia siitä, että pidän käsiäni tosi kaukana toisistaan ja kerrankin sain korjattua niin, ettei kädet levähtäneet heti jonhonkin muuhun asiaan keskittyessä. Saattaa olla että kapasiteettini on kasvanut ja pystyn jo pitämään kaksi palikkaa kasassa samaan aikaan :D Vaikka tunti oli todella perus, niin oli kuitenkin kiva ratsastaa ihan kunnolla. Laukkaakin  työstettiin niin, että tädiltä meinasi kunto pettää.

Iltapäivän estetunnin lähestyessä ja muun porukan kauhutarinoita kuunnellessa alkoi jännittää niin, että tunnin alkua odotellessa oikein kuvotti. Ratsuni Hannes (D sektion Welsh) oli jo edellisellä tunnilla. Todella erikoinen hevonen! Maasta katsottuna vielä ihan keskikokoisen kokoinen (samaa kokoluokkaa kun torstainen ratsuni Tahti), mutta liikkeet oli kun valtamerilaivassa. Eniten tuli mieleen jo edesmennyt Piko, jonka säkäkorkeus hipoi 180 senttiä. Ensimmäisissä kevennysaskelissa pääsi pari "Huuuuiiii!" ja "Voi taivaaas!" huudahdusta, kun tuntui että askel heittää minut maneesin kattoon asti! Parikymppinen ruuna olikin sitten sitä laatua eteenpäinpyrkimykseltään, että polkea sai jatkuvasti ja raipankin jouduin ottamaan vastaan. Minua kuitenkin lohduteltiin, että ratsuni on varma ja kunhan tolppien väliin osuu niin yli mennään. Maneesissa oli kaksi estettä kolmen laukan välein. Näillä puljattiin koko aika. Ensin ravipuomeina, sitten laukka, puomeina ja lopulta esteinä. Alku oli ihan karmeaa. Tuntu että hevosen takapää oli vähintään Tampereella, enkä saanut askelta aktiiviseksi saati hevosta pohkeen eteen.

Jossain vaiheessa tehtävänä oli liu'uttaa jälkimmäiselle esteelle uralta linjalle niin että ensimmäinen este jätettiin hyppäämättä. Joku vaan meni nappiin, laukka oli hyvä, askel sopi täydellisesti ja hyppy oli todella hyvän tuntuinen. Tämän jälkeen rentouduin niin että lyheninkin varmaan 5 senttiä. Lakkasin menemästä käsijarru päällä (mikään ihmekkään jos ei etene), nostin perseeni oikeasti ylös penkistä ja otin taktiikakseni ennen tehtävälle kääntöä laukata pitkällä sivulla laukkaa kunnolla eteen. Hannes puhkesi kukkaan. Aivan ihania hyppyjä joihin hevonen katsoi ihan itse askeleet ja esteen jälkeen vaihtoi laukankin lennosta ennen kun ehdin mitään reagoimaan. Täydellinen puomikauhusen tädin turvaheppa. Hypyt oli niin ihania että olisin voinut uskaltaa loikata jopa vähän isompaa. Tästä hevosesta jäi päivän parhaat fiilikset. Se on asunut tallissa muistaakseni vuodesta -96 ja minulle se opetti, että rentoudella ja rohkeudella on merkittävä vaikutus sekä omaan fiilikseen, että sitä kautta hevoseen ja hevosen ratsastettavuuteen. Loppuraveja ravaillessani en olisi uskonut että allani on sama hevonen jolla tunnin aloitin. Aivan loistavaa.

Nyt olenkin sitten ihan hakattu mato. Kolme tuntia hevosen selässä eilen valaisi raadollisella tavalla sen, miksi saumattomia alushousuja valmistetaan. Suihkusta lenteli ärräpäät. Torstaisen istuntatunnin keskivartalokipuilun jäänteet moninkertaisuivat. Tänään saattaa olla vuorossa kevyt koiran ja hevosen yhdistetty taluttelulenkki, jotta täti saa hapot liikkeelle :)

Kuvat lisätty tekstiin iltapäiväisestä tallustelulenkistä.