Ilman kenkää menoa

Tänään tuntihommia  etukengättömällä Ponilla pikku tauon jälkeen. Ei sillä että olisi juhannuksen ylensyömisiltä ja koiratarhan rakennukselta ehtinyt paljon tallille vääntäytyä, mutta on se silti aina parempaa kun mikään muu.
Alkuun Poni vähän kyttäili kun varsalliset tammat oli siirretty kentän lähistölle pusikon taakse laitumeen. Se raukka varmaan pelkäsi että ne on lehmiä kun siellä samalla suunnalla liikkuu niitäkin. Ponin kengättömyys oli jo etukäteen tiedossa ja päätettiin katsoa liikkuuko se ok:sti ja kyllähän se liikkui pehmosella pohjalla. Jatkettiin edelleen pääteemana siirtymiset. Nyt menee jo käynti-seis, seis-käynti ja käynti-ravi siirtymiset pelkällä istunnalla. Ravi-käynti siirtymiset onnistuu toisinaan mahtavasti mutten ole suurimpaan osaan täysin tyytyväinen koska siirtyminen pelkällä istunnalla menee hiippailun kautta ja jos taas ottaa liikaa kädellä nokka käväisee taivaissa.

Ja laukka on laukka. En edes puhu siitä samassa kappaleessa, koska kasvattelen siitä tässä koko ajan vaan isompaa mörköä, jotta voisin jännittämiselläni ja epävarmuudellani pilata sekä kaikki hyvät ja huonot yritykset edes nostaa sitä kunnolla. Oikeaa!
Tänään aloitettiin laukkatyöstö vasemmassa, eli Ponille ja mulle helpommassa kierroksessa. Pitkä sivu avoa, lyhyellä laukannosto, ympyrä laukassa ja ravissa toiseen päätyyn. Ymmärsin kyllä heti että harjoituksen tarkoitus on saada sisäpohje läpi ennen laukannostoa ja näin vasempaan kierrokseen se onnistuikin. Ainoa vaan että lähdät olivat aika räjähtäviä ja vauhti päätä huimaavaa.
Suuntaa vaihdettaessa iski turhautuminen: ei nouse kerpele millään. Suurimmassa osassa yrityskertoja en edes ymmärtänyt mitä muka tein väärin. En puristanut, en nojannut eteen, en tiputtanut ulko ohjaa. Pari hyvää yritystä myönnän tappaneeni nylkyttämisellä, mutta silti? Kaksi onnistumista kun saatiin niin lopetettiin, mutta itselle jäi olo etten vaan käsittänyt miten ja miksi tein niinä paremmin kun niinä kertoina kun en onnistunut.

Nalle oli mukana tunnilla. Jonna piti huolen. Poika vaan vähän käyttäytyi huonommin kun yleensä. Jotenkin se ymmärsi nyt, kun pistin sen hevosen selästä käsin ensin istumaan ja paikkaan, että se olen minä siellä hevosen selässä. Sen jälkeen se koitti aina ohi mennessäni seurata vähän turhan lähellä hevosen takakoipia. Onneksi kaikki kentällä olleet hepat oli sellaisia, että ne kyllä varoittaa ennen kun potkaisee, mutta inhottavaa silti kun toinen ei ymmärrä omaa parstaan vaikka äriset sille. Ei silti saatu aikaiseksi mitään hötkyilyä edes hevosten keskuudessa vaikka vallaton nelikuinen jättiläispentu juoksenteli jaloissa :)

Huomenna maastoon Irish Cob Nipan ja häen omistajaan kaa!

Viime vuoden kevättalvelta toisenmoista maastoilua. Ja nuo arskat on muuten ratsastuksessa ehdottomat!