Kärsivällisyys ei ole hyveeni

Odotan kyllä tolkuttoman hitaassa kassajonossa huokailematta dramaattisesti, eikä ahdistus kasva sisälläni suunnattomaksi, jos äijä puljaa kamojensa kanssa vaikka piti olla jo kymmenen minuuttia sitten matkalla, mutta pitkän tähtäimen kärsivällisyyttä minulla ei ole. Olen tänä kesänä katsellut kun hevoselle opetetaan piruetin alkeita ja haluan itse olla siinä, ja haluan että hevoseni olisi siinä pistessä. Olen ratsastanut nelivuotiasta, joka tuntui upealta ja halusin että oltaisiin Vallun kanssa siinä pisteessä. Toivottavasti näitä tunteita on muillakin nuorten hevosten omistajilla? Nyt vaan alkaa tuntua että ylikuormitun ja ylikuormitan itse hevosta. Haluaisin opettaa sille sataa asiaa samaan aikaan, mutta enhän kykene siihen itsekään. Kaikki johdonmukaisuus häviää ja Vallu kyllä kertoo sen kun homma menee sen mielestä sekavaksi. Ei meillä tyhmäillä tai edes kamalasti protestoida, mutta mulla ja tuolla hevosella tunteiden vaihto pelaa jotenkin aivan nanosekunneissa. Jotenkin mulla ei ole vaikeuksia nähdä pienintäkään muutosta sen käytöksessä, oli se sitten itseni tai ympäristön aiheuttamaa. Se on jännästi samaan aikaan todella herkkä ja silti kova. Tai sitten se on vaan ruuna, joka sekin on mulle ihan uus juttu :D

Älytön ajatuksen virta pähkinänkuoressa: Itselläni on niin mahtavat tulevaisuuden odotteet, etten malta kulkea sitä matkaa tällä hetkellä rauhassa ja hevonen kertoo sen minulle. Rauhotu. Vedä henkeä. Nauti enemmän olemisesta ja tekemisestä, kuin saavutuksista.

Olen edelleen ollut mielestäni tosi ahkera ratsastustaitojen palauttamiseni kanssa. Ainakin pari heppaa on tullut ratsastettua joka viikko ja hepatkin vaihtelee aika tavalla. Tänään ratsastin taas _Rautiaan Tamman_, joka on näistä opettajista kaikkein haastavin. Ei siksi että se olisi huono tai osaamaton. Se on vaan niin herkkä ja erilainen, mihin olen tottunut. Kaikki on sen kanssa kokeilua
-tykkäätkö nostavasta vai johtavasta
-tykkäätkö kevyestä vai tukevasta tuntumasta
-tykkäätkö että painopiste on ylempänä vai alempana
-tykkäätkö pohkeesta lähellä vai kaukana
-tykkäätkö matalasta vai korkeasta kädestä
-ja piru tätä estepenkkiä!!!
Aina ajoitain oli 5 sekunttia kaikki palikat kohdallaan ja ratsastajalla minkäänlaista hajua missä ne palikat olikaan.

Uusi tuttavuus tuli kokeiltua viime sunnuntaina. Pääsin testaamaan sitä, missä Vallu on ehkä vuoden päästä. Eli meidän ihanan apu-Emman nelivuotiasta kouluruunaa Nipsua. Nipsu eli Nintendo (:D) on muuten Sandro Hitin jälkeläisestä Sarkozystä ja emänä kasvattajan ihana luottotäykkäri. Nipsua tullaan varmasti vielä nääkemään radoilla!
Niin hieno fiilis. Mitkä jouset nuorella hevosella ja eka kerta itsellä kun hyppäsin vieraan hevosen selkään ja se tuli todella vahvasti siihen takaa-eteen fiilikseen, mitä en ole oikein koskaan aikaisemmin kokenut ihan näin voimakkaasti. Laukka meni parhaiten kevyessä istunnassa, kun en häirinnyt omalla vinoudellani ja aiheuttanut ristilaukkaa. Todellakin syötti taas sitä fiilistä, että tänne mä haluan Vallunkin pääsevän. Mutta tosiaan nyt pitäisi vähän toppuutella :D

Nipsuhan ei ole mikään pikkuponi kun tätikin näyttää hämähäkkikoipineen selässä ihan sopusuhtaiselta

P.S. Muistatteko saappaat melkein vuoden takaa? Niiden omistaja luovutti ja myi ne minulle! Cavallon käyttämättömät saappaat, jotka on kuin tehty minulle. Viidellä kympillä! Vuoden se kaveri koitti laihduttaa niitä pohkeita onnistumatta ;D No kyllä itsekin tarvii riisujaa kun ei näissä ole vetoketjua, mutta lähtee sentään ilman hikeä.

P.S.S En haluaisi kirjoittaa tästä, mutta valkoisen tamman kanssa eletään viimeisiä päiviä :( Kun olen kykenevä asiaa käsittelemään, teen siitä oman postauksen.