Eilen oltiin taas Broncan kanssa valkussa. Meillä oli myös toinen ratsukko samalla tunnilla ja Nero pyörimässä kentällä. Valkku kauhisteli etukäteen että mitähän tästä tulee, mutta aika kelvosti me mentiin.
Alkuun meille viriteltiin puomeja. Tarkoitus oli väistättää takaosaa ulos yksi neljäsosa kierroksesta ennen puomia. En tiedä oliko vähän meidän vika että puomeista luovuttiin hyvin nopeasti. Bronca lähti välillä aivan täysin lapasesta puomille ja otti laukassa sellasia kolmen metrin megaloikkia sen puomin yli. Kuskia hirvitti! Vauhdikas alkuverkka, pirtsakka heppa ja puomit ei siis nähtävästi ole kovin toimiva yhdistelmä. Lopputunti keskityttiin avoihin. Tai me saimme itseasiassa alkuun läksyksi tulla mahdollisimman suoraan, koska meillä tuppaa muutenkin olemaan sen kanssa vähän ongelmaa. Kun suoraan meneminen linjalla, joka oli jonkin verran irti pitkän sivun aidasta rupesi onnistumaan, saatiin siirtyä avoon.
Vasemmalle avo meni TO-DEL-LA hyvin! En ollut uskoakkaan. Kun miettii ettei ollut aidan tukea niin taivutusaste ja linja pysyi todella hyvin. Jopa siinä määrin että fiilistelin niin pitkään että unohdin suoristaa ennen kulmaa! Oikealle avot ei vaan ottanut samalla tavalla onnistuakseen. Taivutusaste vaihteli ja Bronca karkasi paljon helpommin linjalta ulos. Lopulta saatiin yksi kelvollinen aikaiseksi, mutta täytyy sanoa että jouduin tekemään kyllä ulkopohkeella todella vahvasti töitä että pysyttiin linjalla. Jotenkin jännä että perus ympyröillä ja volteilla Bronca on hankalampi oikeaan kierrokseen, mutta taivutusliikkeet ovat helpompia vasemmalle. Veikkaan että sillä on jotain tekemistä mun heikomman oikean jalan kanssa.
Tänään päätin lähteä palauttavalle kävelylle metsään heppojen kaa, mutta sepäs ei käynytkään noin vaan. Kahdessa viikossa Nero on kyllä oivaltanut että riski joutua kentälle katsomaan kun mamma menee ympyrää on suuri kun tulen niitä hakemaan. Ajattelin aikaisemmin että eroharjoitusten aika on vasta kun lomani loppuu, mutta koska Nero oli vastahakoisuudessaan sitä luokkaa että olisin joutunut kantamaan sen metsäpolun alkuun annoin olla ja jätin sen sinne. Kiersin ensin tallipihan jotta kuulen hätääntyykö se tavattomasti. Ja kattia kans: ei inahdustakaan, kummaltakaan. Soitin tallinpitäjälle että tämä lähtee nyt tamman kanssa metsään ja varsa on laitumessa. Älä ihmettele. Ja sit mentiin. Kukaan ei juossut perään ja puhelin ei soinut. Nautin ihan joka ikisellä solullani siitä puolituntisesta. Yhteistä aikaa rakkaan tammani kanssa! Se kulki niin rentona että pelkäsin sen kompastuvan päähänsä. Teki varmaan ihan hyvää päästä mammahommista pikku tauolle.
Takaisin tullessa meno laitumella oli edelleen rauhallista Sintti ja Nero päivystivät yhdessä lähellä porttia, mutta täysin rauhassa. Olen jokseenkin tyytväinen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti