Olisin kovasti itse tunnin tarpeessa vaikka tässä nyt on pari viikkoa menty pääasiassa maastossa. Kertaalleen tällä viikolla menin ilman satulaa sileällä ja kaihoten muistelin sitä ratsastusta kisoja edeltävänä päivänä. Mikään ei varsinaisesti ole huonosti ainakaan pahasti, mutta jotenkin se tasaisuus, jonka saavutin kenraaliharjoituspäivänä on tosiaan muisto vaan. Tahti on mitä sattuu, suoraan meneminen on vaikeaa, taivuttaessa taipuu joko liikaa tai ei ollenkaan, välillä avut otetaan vähän liiankin tosissaan ja välillä taas jyrätään niitä päin. Ja jos jotain olen oppinut niin sen, että tasaisuuden saavutan parhaiten silloin kun joku ns. "pitämässä kädestä". Ei muuta kun ensi viikkoa ja uutta mahdollisuutta odottamaan.
Huomenna hukataan taas huolia maastoon :)
Niin joo ja LG:t on nyt tilattu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti