Olen viettänyt vapaata melkein koko viikon, ah!
Ponin selässä en ole käynyt sitten viime valmennuksen, mutta tehtiin ihana pitkä taluttelukäppäily. Hyvässä kelissä se on kyllä parhautta. Odottelen innolla että Nalle kasvaa lenkki-ikään.
Keskiviikkona kävin ratsastamassa kaverin projektisuokkia. Vikke on huonojen jalkojen takia viime kesänä raviuralta nuoresta iästä huolimatta laitettu pois, ja kaveri osti sen harrastepolleksi. Poika on kuitenkin osoittanut huikeaa oppimiskykyä. Ottaen huomioon että selkään mentiin viime kesänä ensimmäistä kertaa, on hieno saavutus että ilman varsinaista ammattiapua poika nostaa laukat, väistää ja osaa kulkea ajoittain oikein päin. Itse selässä tunnin viettäneenä voin kyllä todeta että hetkeksikään ei tämän pojan kanssa voinut keskittymistään herpaannuttaa. Jo pelkästään suoraan kiemurtelematta ratsastaminen oli mahdotonta, jos yritti keskustella kavein kanssa samalla.
Fyysisesti raskaan tuuppailun jälkeen lähdettiin vielä yhdessä tuulettamaan päätä. Pääsin moikkaamaan Vilmaa pitkästä aikaa lämppärimaastoilun merkeissä. Kaveri lainasi ratsukseen viisivuotiaaksi kääntyvää vakituiseen starttaavaa tammaa. Olin aika äimänä, kuinka hyvin nämä kisahevoset osaa käyttäytyä. Nuorta naista ei häirinneet metsäkoneet eikä mönkijät tippaakaan!
Pientä epätietoisuutta tulevasta on ollut nyt kun Poni on kuun vaihteessa lähdössä astuttavaksi ja viipyy sillä reissulla kuukauden jopa kaksi. Lienee aika palata hetkeksi ratsastuskoulun penkille. Voi olla ihan hyödyllistä taas vaihteeksi ja talli jonka jo tuossa valkkasin opiston virkaa tekemään, on ihan muutaman kilometrin päässä. Näitä kun juttelin tallin pitäjän kanssa, hän tarjosi minulle omaa heppaansa Mimmiä käyttöön ja valmentautumiseen. Ja Mimmihän on tosiaan Ponin sisko :D
Tähän lienee ihan hyvä ja kiva tarttua, mutten hyljännyt ratsastuskoulu -asiaakaan. Molempi parempi. Kerta viikkoon ratsastuskoululla ja loput Mimmin kanssa? Ehkäpä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti