Muistan kirjoittaneeni tänne blogiin joskus kuinka Bronca on istunnalla ratsastettava, mutta minä en ole vielä istunnalla ratsastaja. Ilokseni olen kommenteistakin saanut lukea huomioita istunnan kehittymisestä ja todellakin, nyt aletaan olla siinä vaiheessa että istunnalla ratsastamisen ovea on raotettu: ja mikä maailma siellä onkaan!
Heinäkuusta lähtien olen kurssittautunut ja valmentautunut keskittyen n. 80 prosenttisesti istuntaan. Nyt kun hevonenkin on viritelty laiskanpulskeasta laiduntamisesta talvikauteen, ja se alkaa olla todella herkkä ja nopeasti reagoiva, koko maailma avautuu. Todellakin sekä kaasu, jarru että ratti löytyvät omasta perseestäni!
Tämä on niitä hetkiä kun tuntuu samaan aikaan, että on ottanut kilometrin pituisen askeleen eteenpäin, ja samalla huomaa että matkaa on vielä satoja kilometrejä. Matka ei pelota kun tietää että varrelta löytyy monta hienoa kokemusta ja oivallusta. Tähänkään en pystyisi ilman rakasta, superherkkää mamiponiani <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti