Pennissä miljoonan alku?

Vaikken seuraakaan aktiivisesti "Suomen yhteisöllisimmän hevosmedian": Hippolan toimintaa, on sieltä kuitenkin tarttunut takiaisen lailla muutamia hyviä kirjoituksia. Blogimaailmassa tykkään lukea enimmäkseen kirjoituksia ihan tavallisten harrastelijoiden elämästä ja treeneistä, kilpaurheilu kun näyttäytyy minulle usein pienoisena kompromissina hevosen hyvinvoinnin suhteen, mutta Cajuksen sarja vanhenevasta hevosesta on tietysti lähellä omaa harrastamista.

Lukaisin Cajuksen tekstin Vanhenevan hevosen arkiliikunnasta ja bongasin sieltä tuon pennikuvion ratsastamisen. Samaan aikaan tuli myös noottia helteiden kuivattaman kentän urilla ratsastamisesta, joten ajattelin kokeilla pennikuviota omaan treeniin. Helteiden takia aloitin rauhassa käynnistä ja otin tavoitteeksi että ratsastan rauhassa ja sinnikkäästi ympyröitä niin kauan kunnes hevonen on hyvin ja pehmeästi raiteillaan. Totesin että pennikuvio, varsinkin käynnissä on myös minulle äärimmäisen opettavainen harjoitus. Hitaassa temmossa on hyvä ajatella omaa tekemistään: mikä puristaa/kiristää/rentoutuu ja suorat on pakko ratsastaa ajatuksella, koska ei ole aitoja tukemassa.

No mitä sitten huomasin. Käynti on maailman vaikein askellaji. Kaikella rakkaudella Broncaa kohtaan, se on käynnissä kuin pala saippuaa. Jos jostain puristaa tai puskee liikaa je valahtaa heti metrin pois linjalta ja uskokaa tai älkää, se voi joka askeleella tuntua siltä että mahdollisia kavion laskeutumispaikkoja on kolme tai neljä. Miten PALJON voi mahtua ajatusta ja tasapainotusta YHTEEN ASKELEESEEN!? Toki ilahduttavaa on, että se kuuntelee minua ja kehoni jokaista viestiä, mutta miten voisin estää kaiken "ylimääräisen kohinan" mitä kehoni viestii. Jos ajatus on enemmän eteen, saippuanpala ei liu'u niin helposti joka suuntaan, mutta askeleesta tulee helposti jännittynyt, lyhyt ja taivuttaminen menee vaikeaksi.

Ennen kaikkea erittäin hyvää rauhallista treeniä näillä hellekeleillä sekä minulle että Broncalle! Tätä kuviota kun pyörittelee ensin rauhassa käynnissä kumpaankin suuntaan kolmisen kierrosta, ja ottaa sitten mukaan siirtymisiä käynnin sisällä ja raviin on lopputuloksena aivan mahtavan tasapainoisen ja elastisen tuntuinen vanhus jonka korvat pojottavat suoraa ratsastajaa kohti!