Ponijuna raiteillaan

Viikonloppuna oli pitkästä aikaa Katariinan valmennus. Olin jo lähtökohtaisesti hieman huvittuneissa tunnelmissa liikkeellä, kun koko kesäkuu on menty tosiaan vähän höntsäillen, ulkona oli 27 astetta lämmintä (tuntui kuin 40) ja olin vähän sitä mieltä ettei tästä voi tulla yhtään mitään. Hikikin valui noroina pitkin naamaa jo hevosta kuntoon laittaessa. Katariina hyppäsi hetkeksi valmennusparini ponin selkään ja itse lähdin tunnustelemaan että mites ne lavat tänään. No aika karmeet ja sanoin sen Katallekin. Kata ohjeisti ottamaan reipasta laukkaa ja isoja kaarteita. Otin siis ihan pienet pätkät laukkaa kumpaankin suuntaan, etten väsytä hevosta helteellä heti alkuun. Pitkällä sivulla pyysin reippaasti eteen, ja sain pitkästä aikaa tehtyä sellaisen reippaan laukan, jossa takaosa tulee heti hyvin alle ja Bronca nousi nimenomaan edestä korkealle, eikä niin mitä yleensä tapahtuu, eli hevonen kiitää kaula suorana kaatuen eteenpäin. Eikä könkännyt sen jälkeen enää yhtään! On se kumma kun itsekseen sitä jää varovaisuuttaan nypläämään pitsiä, kun "voivoi se on nyt niin juntturassa tuolta lavasta taas, ei tässä uskalla tehdä mitään".

Katariina heitteli kaverin ponia kokeiltuaan kommentteja ja totesi että kokeiltuaan nyt meidän molempien ponskuja, niin tehdäänpä harjoitus jossa mennään raiteilla. Ei siis saanut vaappua, pullahdella eikä kiemurrella. Tasaisesti raiteilla, sekä hevonen että ratsastaja. Aloitettiin käynnissä, josta tarvitsee sanoa sananen. Ratsastan, ja tiedän että moni muukin ratsastaa, käyntiä liian vähän. Ohjat käteen ja kevyttä ravia? Aika usein eikö? No nyt koin sen että on tuolla hevosella olemassa hyvä käynti muuallakin kuin maastossa, pitää vaan osata kokeilla vaihteita, eikä jäädä puskemaan. Mitä enemmän pusken ja puserran sitä hitaammaksi pohkeelle Bronca tulee, tai vaihtoehtoisesti saan jännittynyttä passikäyntiä. Pusertaessa ja punkiessa myös pullahtelu alkaa. Kun hevonen turhautuu jatkuvaan tarrautumiseeni, niin se alkaa tarjota vaihtoehtoja: avoa, sulkua, väistöä ja erilaisia variaatioita näistä (vannon ja vakuutan, se saa itsensä myös S-mutkalle).

Ravissa Bronca oli oikeastaan aika kiva ja helppo. Välillä raviin sai ratsastettua oikein sellaista bounssia. Ainoastaan vaikeuksia tuotti ajoittain kentän yksi pehmeä kulma. Bronca on naurettavuuksiin asti herkkä pohjan muutoksille, oli ne millaisia tahansa. Erityisesti lätäköt tappaa. Mutavelli ei tapa, mutta vesi roiskuu aristokraattisen espanjattaren kintuille ikävästi. Laukkaa mentiin hillitysti ja vasemmassa kierroksessa sain hyvin nopean synninpäästön, koska hevonen laukkasi niin hyvin. Jostain syystä vasen laukka on aina nostossa hankalampi: Bronca puskee mielellään siinä sisäpohjetta vasten, mutta kun laukan saa nostettua, sitä on helpompi ratsastaa ja vaihteita löytyy enemmän. Oikeassa laukassa Kata osoitti että perseeni heilahtaa joka askeleella ulos ja videolta katsottuani ei auta kiistää: näinhän se tekee. Tai jotenkin onnistun heilauttamaan lationi ulos ja kaatumaan kuitenkin ajoittain ylävartalolla sisään. Taitavaa etten sanoisi.

Tässä monta videota. joista osaan olen tyytyväinen ja osaan en. Ravissa istunta alkaa olla välillä ihan kaunistakin katseltavaa, ja vielä kun tietää että se tuntuukin ihan hyvältä niin voi olla tyytyväinen. Käsi on rauhaton, mikä johtuu osittain siitä että olen murrosvaiheessa opetellessani muutaman kuukauden nostavaa ohjasotetta. Olkaimet tippuu ja on kuuma. Huh!