Pitkästä aikaa kisaamassa

Lomat on niinsanotusti lusittu ja arkeenpaluu on kylmä ja vetinen. Lomani vietin kurssittelemalla, reissaamalla ja tietysti laiskottelemalla.

Pitihän kesällä kerran mennä hevosella uimarannalle. Paikanpäällä oli hevosenpitopalvelu järjestettynä ja olutta (tietty!).

Ratsastus on ilmeisesti aina ajoittain sitä, että joku tulee ja hajottaa pakan ihan täysin ja kertoo kuinka palikat pitäisi koota. Siitä tulee kroppaan helposti kiristys ja päähän aivohiki. Näin tehtiin Katariina Kaartinen-Alongin Riding with Connection kurssilla. Perjantai käytettiin teoriaan ja käytännön harjoituksiin ilman hevosta. Teoriassa käsittelimme oppimisporsessia usealta eri kantilta ja sain tästä yllättäen mahtavan oivalluksen myös omaan työhöni opiskelijaohjaajana. Lisäksi etsimme istuinluita, niiden liikkeitä ja keskivartalon "ponnistusta" mm. puhaltelemalla ilmapalloja. Ja jos nyt alkaa kuulostaa jotenkin tutulta niin kerrottakoon, että Katariinan opit pohjaavat vahvasti Mary Wanlessin oppeihin ja Katariina kertoi viettäneensä paljon aikaa Maryn opissa. Lauantaina pistettiin sitten likat hevosten selkään ja tehtiin se aina yhtä ihana paketin hajotus. Alkuun olin kauhuissani, koska asento johon minut aseteltiin tuntui siltä kun olisin ollut mäkihyppääjäkenossa, jalat hevosen nälkäkuopissa. Noh tottakai fiksulla valmentajalla oli videokamera, josta pääsin todistamaan että eipä siellä etukenossa oltu, mutta koko lailla lauantai oli hankalaa!!! Paljon harjoiteltiin myös "oikaoppista keventämistä", joka tapahtuu siis enemmän reiden varaan kuin jalustimen varaan. Optimaalisesti painoa pitäisi olla jalustimella vain n. 20% ja reidellä 80%. Tämäkin alkuun äääärimmäisen vaikeaa tehdä puristamatta polvella.

Sulattelin asiaa kotioloissa, tunnustelin kroppaani ja totesin että joku ei mene nyt ihan oikein. Liian voimakas ponnistaminen oli saanut aikaan jännitystä erityisesti pakaroihin ja takareiteen. Palasin sunnuntain tunneille nämä havainnot mielessäni ja lähdimme etsimään kultaista keskitietä: missä on se kohta jossa keskivartalon jäntevyys muuttuu jännitykseksi ja heijastuu pakaroihin ja jalkoihin. Saatiin muutama ihan hyvänkin tuntuinen pätkä jo, mutta nuo pätkät olivat lähinnä sekunnin pituisia

Koska homma jäi auttamatta omassa päässä ja kropassa täysin vaiheeseen, otettiin istunta käsittelyyn myös oman valkku-Katan kanssa seuraavalla valmennuskerralla. Heijasimme ikäänkuin ylirennon ja mahdollisimman jäntevän istunnan välillä, etsien niitä hetkiä missä palaset loksahtaisivat luontevasti ja pakottamatta kohdalleen. Loppussa taas tuntui sujuvammalta, mutta edelleen oli hieman eksynyt olo.

Ajattelin ettei paketti voi ainakaan sekavammaksi mennä, kun tuli tilaisuus osallistua Uusitalon Saaran istuntatunnille. Saara on fysioterapeutti ja vetänyt mm. Kangasalan Ratsastajien liikuntakursseja, joista yhdellä olinkin reilu vuosi sitten. Saaran tunnin edetessä alkoi enkelikuoro laulaa ja lamppuja syttyi pään päälle useita. Jotenkin tässä oli se ihminen, joka ymmärsi mun kehoni ja henkilökohtaiset fyysiset rajoitteeni ja antoi täydellisesti osuvia ohjeita, joilla sain aivan uudella tavalla haettua juuri sen kapean, tiiviin jäntevän istunnan, jota Kaartinen-Alongin kurssilla hiki päässä haettiin. En tietenkään koko tunniksi, mutta kierroksiksi kerrallaan. Hevonenkin pärski niin että olisin oikein voinut kuvitella sille puhekuplan: "Ah vihdoinkin se ymmärsi!". Hienosäädettiin istunnalla jopa siinä määrin, että käännettiin hevosta pelkällä istunnalla. Kamalaa aivohikeä se aiheutti, keskittyminen oli lähes raivokasta ratsastajan puolelta, mutta käsittämätöntä että se todellakin onnistuu ilman pohjetta ja löysällä ohjalla ja silti täysin kontrollissa. 

Jotta loma ei olisi ollut pelkkää tuskaista reenaamista, niin lähdin mökkeilemään äidin synnyintilalle Kauhajoelle ja samalla reissulla poikkesin Seinäjoella moikkaamassa Neroa, Neron orikamuja ja tietysti Tiinaa. Kahvipöydän ääressä vierähtikin tunti jos toinenkin ja rapsuttelin niin monet lapsihevoset, että sormissa oli usean millin töhnäkerros. Nero on niin kaunis! Sillä on mahtavan ilmeikäs pää, niinkuin äidillään ja se seisoi rauhallisesti ja kohteliaasti nautiskellen kun rapsuttelin sitä niin, että käsiin sattui vielä kaksi päivää sen jälkeenkin.

lapsi on terve kun se leikkii :)

Transsiin rapsuteltu Nero <3

Koko oripoikien lauma

Tässä vähän nuoren miehen kroppaa vuoden iässä

Neron täysveljeä Vallua kiinnostaa. Kuvassa Neron lisäksi Broncan edellinen varsa 2v Nelilyn Valiente

Äitinsä silmät ja ilmeet <3

Tiina kertoi että Nero on erittäin voimakkaasti äitinsä luontoinen; omien teidensä kulkija ja varsinainen individualisti. Askellajinsa se on perinyt ilmeisesti juuri oikein päin eli paremman kummaltakin vanhemmaltaan: Broncan ravi ja Patoson laukka. En malta odottaa mitä tästä pikkumiehestä vielä tulee!

Ja sitten viimein siihen otsikon ilmoittamaan uutiseen, eli käytiinpäs seurakisoissa. Edellisestä kerrasta on melko tarkkaan 1,5 vuotta. Havahduin treenaamaan kisoja varten vasta viikko ennen niitä ja se oli alusta loppuun lähes täydellistä katastrofia. Kisat olivat keskiviikkona ja sunnuntaista eteenpäin jokainen päivä olin perumassa meidän lähtöä. Oli sellainen fiilis että kyllä sen nyt edes joten kuten pitäisi kotioloissa sujua, että kehtaisi lähteä ihmisten ilmoille sitä räpellystä esittämään. Ratana oli tutustumisluokan kouluohjelma heC ja siinä suurimpana kompastuskivenä oli lisäys lävistäjällä tuomaripäätyyn, jonka jälkeen tuomarin edessä 3-5 askelta käyntiä ja seuraavalla pitkällä sivulla H ja I välissä laukannosto. Reenien perusteella odotin tästä jotakuinkin sellaista että lävistäjän jälkeen tuomarin edessä esitettävät jännittyneet käyntiaskeleet tulevat rajusti sisäpohjetta päin (uralta 1-2m poistuen), jonka jälkeen laukannosto on lähes mahdoton, kun poni makaa koko painolla sisäpohjetta vasten. Vettä tuli tietysti juuri ennen kisoja kuin een peestä ja hevoseni suhtautumisen lätäköitä kohtaan tuntien kurkussani oli autenttinen oksennuksen maku koko matkan kisapaikalle tallustellessa. Verkassa hevonen tuntui kuitenkin yllättäen melko hyvältä. Otin ravit pienissä pätkissä. Tarkistin nopeilla sik-sak-väistöillä, että kumpikin pohje on läpi. Avuksi olin lainannut myös kaverilta melko megakannukset omaan makuun, mutta pitkäkinttuinen kun olen niin enemmän sain askarrella sen kanssa, että sain edes kannuksella muistutettua kun siihen aihetta oli.

Suoritus lähti liikkeelle hyvin kun Bronca ei tuomaripäädyssä juuri muuta kuin vilkaissut tuomarin autoa. Sisäänratsastus meni arvatenkin muutaman horjahduksen kautta ja itse en vaan ikinä erota missä se linja menee (5.5). Ensimmäinen puoliympyrä meni niin överiksi että naurahdin itsekin sille kesken suorituksen ( kuitenkin 6.5) ja toki sen vuoksi toinen jäi liian pieneksi (6.0). Lisäys lähti hieman myöhässä etenemään, mutta kentän pohjaan nähden olin tyytyväinen että se lähti niinkin hyvin. Koitin ottaa mielummin varovasti koska en halunnut ottaa riskiä että Bronca menee liian pitkäksi ja päädyn siihen kammottavaan käyntipätkään vielä liian pitkin naruin (7.5). Yllättäen käynnissä ei puskettu pohjetta vasten ja se oli yllättävän rento ja tuomarin mielestä siirtyminen pehmeä! Radan suurin yllätys! (8.0) Vasemman laukan sössin itse olamalla jo valmiiksi sillä oletuksella että luiruillaan sisäpohjetta vasten ja viedeosta näkeekin, että sisäpohkeeni huitelee jossain ihan ihmetienoilla ja laukka lähti harpahtaen pienen kiihdyttelyn kautta. Vasen laukka oli kaiken kaikkiaan vain vitosen arvoista ja sen allekirjoitan täysin itsekin. Bronca meinasi ympyrän jälkeen ottaa vielä suuntiman radalta ulos portin kohdalla, siitä videolla esiintyvä "tahdonkutsumiskiljahdus" :D ja rikko raville kun jouduin ottamaan hieman enemmän takaisin. Lävistäjällä vauhti kasvoi ja valmistelu seuraavaan nostoon jäi vajaaksi (5.5). Ympyrä oli 5.5:n arvoinen ja ravisiirtymässä kaivattiin taas valmistelua (5.5). Muistan kyllä aloittaneeni jo ravin valmistelun viimeisellä neljännesosaympyrällä, mutta valmistavaat vihjeeni kaikuivat kuuroille korville. Siirtyminen käyntiin oli täsmällinen (7.0). Pituushalkaisijalla linja oli taas hukassa ja kuten aina vähän kuumumisen jälkeen himmatessa Bronca vaikutti melko kypsältä tähän hillittyyn ja hallittuun kävelyyn (5.5), mutta pysähdys oli omaan silmään nätti ja tasan (6.5). Alakerran pisteet kuutta ja kuutta puolta, kommenttina: "Ravissa hyvä hallinta ja tasapaino. Laukassa pääsee pitkäksi -> ei pysy ohjan ja pohkeen välissä. Tsemppiä treeniin. Kiva ratsukko :)" Näillä saatiin aivan täysin odottamattomat 61,111% ja oltiin pitkään jopa sijoittumassa! Kotiin lähdettiin kuitenkin ensimmäisinä ei sijoittuneina ja erittäin hyvällä mielellä! Lopussa video radasta :)

Verkassa pedanttina

Suorituksen jälkeistä rentoutumista.
Kisapaikallehan me mentiin mennen tullen kävellen.