Sulkutaivutuksia noita demonien keksimiä sulkutaivutuksia!

Sulkutaivutus on mielestäni ehkä vaikein ratsastuksen perusliikkeistä. Yksi hyvä syy siihen voi olla se tosiasia, etten ole sulkuja juurikaan ratsastanut. Ratsastuskoulussa muistan yhden kerran tunnin aiheena olleen sulkutaivutuksen. Teoriassa ymmärrän kyllä miten hevosen tulee sulkutaivutuksessa liikkua, mutta sen ratsastaminen onkin sitten ihan toinen juttu. Myönsin kaiken tämän Katalle pari viikkoa sitten valmennuksessa, kun selvisi että nyt mennään sulkutaivutuksia.

Ja eikun ratsastamaan sulkutaivutuksia:
Paino sisäistuinluulle = Okei, piece of cake, siirrä paino niin että tunnet voimakkaammin sisäistuinluuni ja istutkin juuri niinkuin Kyra kirjassaan Ratsastuksen Taito selittää olevan yleinen virhe. Ylävartalo kaatuu sisällepäin, jolloin paino onkin todellisuudessa ulkona.
Taivuta sisäpohkeen ympäri = Purista julmetusti sisäjalalla ja jos hevosen lavat seilaavatkin puristavaa pohjetta vasten, niin kaivaudu vielä vähän syvemmälle hevosen kainaloon.
Siirrä ulkopohkeella hevosen takaosa uran sisäpuolelle = Koitat kaiken jo edellä mainitun lisäksi antaa ulkopohjetta, mutta hevonen ei jostain syystä siirrä takaosaa, otaa ehkä haparoivan väistöaskeleen ja koska ihmisaivot huutavat päässäsi että TAKAosaa niin siirrät ulkopohkeen pikkuhiljaa taaemmas ja taaemmas kunnes tuntuu että se on seuraavaksi hevosen kankun päällä.

Tulos: Hevonen on täysin sekaisin, mitä itsensä aivan vänkyrälle vääntänyt ja joka suunnasta tökkivä ja nykivä ratsastaja haluaa, ja ratsastaja vääntää itkua kun tietää että ajautuu joka yrityskerralla minuutin sisään tähän tilanteeseen ja _tietää_ että tekee aivan päin honkia.

Tästä tilanteesta lähdettiin ja eikun reenaamaan. Valmennuksessa harjoituksena oli mennä sulkua ympyräkahdeksikolla niin, että toinen ympyrä mentiin sulkutaivutuksessa ja ympyrän vaihtuessa jatkettiin samassa liikkeessä toinen ympyrä, eli siis vastataivutuksessa. Vastasulkuympyrällä vaatimustasoa hieman kevennettin. Aluksi riitti asetus ulos ja pikkuhiljaa alettiin pyytää enemmän taivutusta. Joka ikisen vastataivutusympyrän jälkeen myötäsulku toisella ympyrällä tuntui helpommalta ja helpommala. Tunnin jälkeen jäin kuitenkin edelleen tuskastelemaan kropanhallintaongelmani kanssa, joten parin viikon aikana jokaiseen kenttätyöskentelyyn sisällytin pyrkimyksen ratsastaa edes muutaman askeleen sellaista sulkutaivutusta, jossa samanaikaisesti oma keho on rento, jäntevä ja puristamaton ja hevonen ymmärtää mitä haluan ja suorittaa jännittymättä ja hämmentymättä.
Sitten yhtenä päivänä jätin satulan talliin ja palaset loksahtivat kohdalleen. Ilman satulan antamaa tukea en saanutkaan itseäni väännettyä tippumatta ihmeellisiin vänkyröihin ja ensimmäistä kertaa mentiin ihan kokonaisia pitkiä sivuja sulkua. Seuraavassa valmennuksessa kaksi viikkoa myöhemmin homma toimi ajoittain niin vähällä, että nostin sisäkättä ja siirsin painoa sisäpuolelle taivutin hevosta enää sisäistuinluun ympärille.

Sitten siirryimme raviin ja saamme aloittaa saman paketin kasaamisen aivan alusta tässä askellajissa.