Latasin aikamoiset odotukset tähän päivään, koska rahaa "oikeaan" valmentautumiseen ei ole ollut, edellisestä ohjatusta tunnista oli jo hyvä tovi. Onneksi en ladannut turhaan. Olin hetken ehtinyt verkkailemaan käynnissä ja ravissa, kun Emma tuli paikalle ja pääsin selittämään perimmäistä ongelmaa eli yksinkertaisesti sitä että kuumiaa laukassa ja lähtee viemään, jolloin käsijarru hirttää kiinni ja ollaan vetokilpailussa, jonka systemaattisesti häviän.
Emma aloitti avaamalla tajuntani sille, että ota laukkaa heti verryttelyn alkuun. En ole tullut ajatelleeksikaan. Jotenkin olen jumiutunut siihen ajatteluun, että huonokuntoisen hevosen pateja ei kannata ladata heti alkuun, mutta kun ei ole enää huonoa kuntoa. Laukkasin reippaasti, mutta kaahailematta pitkät pätkät lyhyen keventelyn jälkeen. Kaahailua toki yritettiin, mutta Emma neuvoi kääntämään heti isolle ympyrälle. Oikeaan kierrokseen mentiin ensin ja siinä Bronca oli vielä varsin mallikas. Vasempaan kun vaihdettiin niin johan piti pari pukkiloikkaa esittää. Ja sen minkä tiesinkin oli se, että myötäämällä ja hellittämällä sai paljon enemmän aikaiseksi kun lähtemällä vetokilpailuun. Tässä jo miettii, josko pitäis nauhoittaa joku äänite, jossa on vain toistona "pidätä ulko-ohjalla, aseta ja myötää" ja "älä vedä".
Kävelyn jälkeen Emma suositteli erityistä harjoitusta siihen kun hevonen ryysii eikä malta. Pieni volttikahdeksikko. Emman ohjeet alkuun olivat yksinkertaisuudessaan sellaiset, että ihan sama mikä askellaji, muoto tai meno, kuvion on säilyttävä. Ensin otettiin ravissa josta suunnan vaihto kahden käyntiaskeleen kautta. Alkuun meno oli aika hirveän näköistä ravin ja laukan sekamelskaa ja aina pitkän sivun auetessa eteen, kääntäminen ja piteleminen vaikeutui, mutta työllä ja Emman ohjeistuksella Bronca alkoi pikkuhiljaa hoksata ja malttaa. Harjoitusta jatkettiin niin, että Emma "vain" huuteli että vasen tai oikea ja askellajit (ja aina välillä: aseta, myötää, käännä, ajattele jo ravia, ole rentona, kokoa, yms.). Kyllä Emma hevosensa tuntee. Tämä harjoitus oli sille aivan omiaan. Ikinä se ei voinut ennakoida kumpaan suuntaan voltille lähdetään ja mikä on askellaji. Pakko oli kuunnella minua! hähää! Otettiin lopulta jopa laukasta muutama käyntiaskel ja uudestaan laukkaan ja vitsit mitä nostoja! Aivan mieletön fiilis kun hevonen kasaa koko moottorin alleen ja ponnistaa laukkaan! Ja laukasta käyntiin siirryttäessä tuli niin hienoja koottuja askeleita. Olisin voinut lähteä rinta rottingilla starttaamaan helppoa A:ta siltä istumalta, niin hyvältä tuntui!
Olen ihan hetkittäin päässyt kokemaan nyt Broncan kanssa sen, kuinka laadukkaan ylöspäin suuntautuvan liikkeen sieltä voi saada, kun sen vireyden saa taitavalla ratsastamisella kanavoitua oikein. Taitavaa ratsastusta mitataan valitettavasti vielä sekuntteina, mutta se on aina pieni lusikallinen sitä mansikkahilloa, josta Kyra puhuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti