Sisäinen hippi elää ja voi hyvin

Pakko heti kärkeen myöntää että tietysti luen Kaktun blogia, siitä sain idean tämänkin päiväiseen yritykseeni eikä auta kun olla kiitollinen. Kaktu postasi hiljan videon, missä menee Futuralla kaulanarulla. Meillä kaulanaru on ollut myös käytössä, mutta sen pääasiallinen tarkoitus on ollut toimia ratsastajan kauhukahvana siinä vaiheessa kun tasapaino meinaa pettää, ettei tarvitse repiä hevosta vahingossakaan suusta.

Videon innoittamana lähdin tänään kentälle varustuksenani kaulanaru ja varmuuden varuiksi kuolaimettomat suitset. Pitkien alkukäyntien jälkeen tehtiin hetki vähän vakavamielisemmin hommia hiljaisessa tahdissa kun jalat eivät ole vielä ihan priimakunnossa. Tämän jälkeen heitin ohjat pois ja aloin testailemaan miten homma toimii kaulanarun kanssa. Muutaman kerran jouduin lähinnä suuntaa korjatakseni (kentän portti auki, joten voihan siitä yrittää vaivihkaa liukua ulos) ottamaan ohjan käteen. Äänellä ja istunnalla auttaen saatiin tosi nopeasti aika teräviä pysähdyksiä käynnistä, kokeiltiin vähän kaarevia teitä: voltteja ja kolmikaarista ja lopuksi otettiin vielä ravia. Olin jatkanut näitä touhuja ehkä 15 minuuttia ja oltiin saatu alle jo muutama mieltäylentävä ravista käyntiin siirtyminen, kun päätin kokeilla millaisen jarrutusmatkan vaatii ravista seis. Ilmeisesti kaksi metriä. Koko tienoo raikasi kun kehuin niin vuolaasti, hyppäsin välittömästi alas ja kapsahdin ihanan tamman kaulaan. On se hieno! Loppukäynnit tepasteltiin taas irti kulkien pää melkein emännän selässä kiinni. Onko olemassa tässä maailmassa mitään mistä saisi vastaavan fiiliksen!? Onneksi tallilla ei ollut juuri ketään: ei näkemässä tätä hienoutta eikä kuuntelemassa hehkutustani :)