Kun se nyt kerran on oma niin sitten se sekoo

Voihan härregyyd! Espanjanponissa on virtaaa. En tiedä mikä on syynä nyt kun väkirehutkin otettiin lähes kokonaan pois, mutta olen leikkinyt viime viikolla enemmän litran mittaa kun ratsastajaa. Tai no on aavistus siitä, että kyseessä voisi olla Neron lähdöstä aiheutunut äitiväsyn loppuminen, ja kuitenkin pohjalla on jo jonkinlainen peruskunto. Kai se vaan on niin että kapasiteetin kasvu ja rauhallisuus ei niin hyvin kulje käsi kädessä.

Maastossa ei varsinaisesti ole ollut muuta ongelmaa kun ajoittainen jarrujen totaalinen häviäminen, mutta kovimmat kyydit sain uudenvuoden aattona. Ja vannon kautta kiven ja kannon, että paukkeella ei vielä siinä vaiheessa ollut mitään osutta asiaan. Käynnissä ja ravissa mentiin vielä ihan nätisti, mutta laukannostoissa Bronca alkoi törkeällä tavalla ennakoimaan ja kun en antanut mennä puski sisäpohjetta vasten ja sitten mentiin pari kierrosta pukkilaukkaa. Tottakai mielessä kävi onko kipeä jostain kun nyt yhtäkkiä näin tekee, mutta ainakaan selkää painelemalla en saanut mitään reaktioita ja juuri saatiin synninpäästö meidän satulallekin. Kyllähän se siitä sitten kun vaan laukkasi. Puoli kierrosta mentiin aina nätisti ja suoran auetessa mamma veti kaasun pohjaan ja taas neuvoteltiin. Huh huh. Ei ollut kaukana että olisin keräillyt itseäni kentän hietikolta.

Epäily kipeydestä kaikkosi sitten seuraavalla kerralla kun näin minkälaista menoa pieni andalusianponi piti mutaisessa tarhassa kaverinsa kanssa. On se vaan hieno näky kun se kaula kaarella töhöttää, vaikka samaan aikaan itkin mielessäni, että kuinkakohan monta kenkää tuolla enää on jalassa kun sen sieltä haen. Totesin vaan että taitaa olla hieman virtaa.

Joskus oli lunta ja rauhallinen ratsu ;)