torstai 23. toukokuuta 2013

Odotus se vain jatkuu

Viikko sitten vaikutti siltä, että joka päivä tapahtuu jotain uutta. Nyt on taas sellainen vaihe että kaikki on pysähtynyt. Kaikki on ennallaan. Ei tunnu siltä että takapää olisi löystynyt entisestään. Tissit ovat entisellään. Mitä nyt toinen on hieman kovempi kun toinen. Lypsää en ole enää viitsinyt edes pieniä testitippoja. Tuossa yksi kaunis päivä Broncan emättimen reunat olivat selvästi turvonneet. (Saas muuten nähdä minkälaisilla hakusanoilla taas hetken päästä blogiini päädytään tämän lauseen jälkeen.) Kuitenkin heti seuraavana päivänä toosa oli taas entisellään. Kännykästä löytyy dokumentoitua aineistoa, mutta joku raja pitää vetää siihen mitä täällä viitsii ihmisten silmille työntää :D

Bronca pääsi nyt myös melkein oikeaan laitumeen. Sai oman pienen plänttinsä, jota pari tammaa oli ehtinyt hieman harventamaan. Kengittäjä ohjeisti olemaan varovainen nyt alkuun vihreän kanssa, koska toisessa etukaviossa on vanhoja merkkejä kaviokuumeesta. Metabolinen oireyhtymä kun oli jo tiedossa, niin jokatapauksessa ajattelin olla enemmin liian varovainen, kun kärsiä seuraksia. Kuivaa heinää on Broncalla kuitenkin pikkulaitumessaan vapaasti tarjolla. Iltaheinien joukkoon olen nyppinyt 20l saavillisen tuoretta, jonka kimppuun käydäänkin joka ilta antaumuksella. Jos joku on lempparia Broncan mielestä niin se on iltanen lämmin pellavapuuro ja valmiiksi nypityt vihreät :)

Ei ainakaan ruoka lopu kesken


Liikkuminen on pelkkää taluttelua, koska Bronca ähisee ja puhisee jo taluttaessakin aika tavalla. Minä olen touhunnut kisahoitajanakin tässä pitkästä aikaa. Oltiin viime viikonloppuna Lissun ja Seran kanssa Niihamassa aluekoulukisoissa kunnon hellekelissä. Hyvää mieltä ja auringonpolttamia!

Itse kärsin kovasti ratsastamattomuudesta. En ole näin pitkää aikaa ollut pois hevosen selästä edes silloin kun mursin selkäni. Puute eskaloitui siihen, että lähdin pitkän tauon jälkeen 18 kilometrin maastolenkille lainahevosella. Voi jalkaparkoja.

Poni sai kauniin läsipäisen tammavarsan sunnuntai-iltana. Meillä odotus kuitenkin vielä jatkuu.

Ponyn baby

3 kommenttia:

  1. Mä tajusin vasta jälkeenpäin että se olit sinä joka mulle Niihaman maneesista käsihevosalueelta huuteli tervehdyksen kun kävin kurkkaamassa ovesta sisään. Jotenkin rekisteröin koko homman vasta jälkikäteen. Ei ollut tarkotus olla tyly ja jättää vastaamatta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aattelin ette sä vaan kuullu tai tajunnu että sulle huutelin :D Tiiän kyllä millasia ihmiset kisaressissä voi olla ;D Näin kyllä sitten teidän kisahoitajan siinä myöhemmin ja pääsin kyselemään että miten teillä meni :)

      Poista
  2. Tissi- ja muiden synnytysasioiden käsittely kyllä tuo blogiin käyntejä mitä omituisimmilla hauilla. "Ruisleivällä suuremmat tissit" on ollut niitä huvittavimpia. Kyllähän tammalle ruisleipäkin odotusaikana on maittoi :D Viimeisten viikkojen ja päivien odotus on kyllä piinallista. Meilläkin välillä alkoi jo näyttää siltä, että Sävy peruu koko homman. Mutta ihan varmasti pian tapahtuu!

    VastaaPoista