Paniikin alkeet

Viimeviikkoisen täyshalvauksen ja kasvattajalle soittelun jälkeen olen keräillyt hermojani kasaan. Vaihtelevalla menestyksellä.
Ensimmäinen hätä oli rokotukset. Sain eläinlääkärin viidessä minuutissa tallille. Ennätys. Rehellisyyden nimissä mainittakoon, että oli juuri ajamassa meidän tallin ohi kun soitin.
Kun on rokotukset oli hoidettu niin tamma laitettiin kunnon syyniin. Kokeneemmat pyörivät ympärillä ja räpelöivät. Fiilis oli itsellä sellainen, ettei varmasti mene kesäkuun loppuun. Eikä ollut monikaan eri mieltä. Melko monen suusta tuli sama tuomio kun mitä itse olin ajatellut. Viikko-kaksi.

Tätä olen nyt sitten sulatellut muutaman päivän. Miettiä ei auta, koska silloin iskee paniikki. Touhaminen on parasta lääkettä. Koitan säätää olkea jostain, joka on yllättävän vaikeaa. Bronca saa joka päivä tarkkaa syyniä ja kun alkaa siltä näyttää, niin karsinaan laitetaan valvontakamera. Vihreälle olen alkanut Broncaa totuttelemaan varovasti.

Nyt kun tämän jännitys-odotus-paniikin on laittanut päälle, niin melkein toivoo ettei sitten venyisikään kovin pitkälle. Henkisesti meinaan aika raskasta! Joka ikinen kerta kun joku tallikaveri soittaa, on mielessä ensimmäisenä että nyt siellä varsotaan.

Alatalliin syntyi noin kuukausi sitten varsa. Juteltiin lauantaina talkoiden ohessa, että jos koitettaisiin laittaa lapsellist yhteen. Peukut ja varpaat pystyyn että mammat tulis toimeen. Olis niin hyvä saada pienille ikäistä seuraa ja tammoille vähän kevennystä vahtimiseen, kun olisi kahdet silmäparit.

Jään metsästämään olkea ja pureskelemaan kynsiäni.

Aa niin ja laitoin skootterin toimintakuntoon viikonloppuna. Niin ja Nalle sai beussien päänäyttelyssä ERIn ja oli junnujen kolmonen. Sellasta pientä, mille ei nyt tahdo riittää ajatukset :)