Pomppuponi

Pikapäivitys
Tänään mentiin "rauhalliselle" maastolle. Olin aivan järkyttävän kipeä elisiestä tippumisesta. Koko rintakehä oli kipeä niin ettei hengittämään kunnolla pystynyt. Mentiin siis maastoon ja Poni oli hullun raskas. Pomppi kaikkea pakoon ihan niin että huomas ettei sen kroppa edes jännityynyt, huvikseen vaan poukkoili. Ravaili paikallaan ja muuta ihmeellistä. Ei siis yhtään rentouttavaa näin tippumisen jälkeisenä päivänä :D
Emmi ratsasti kuopalla Ponia vähän läpi ja sanoi kyllä että on se vähän kenkulla päällä. Mietittiin että onko sillä mahtanut mennä päähän sellanen hengitysteitä avaava mysli?
Noh vähennettiin ja katotaan myöhemmin mitä tapahtuu. Täytyy koittaa selkänsä parannella tästä ennen kun tosissaan taas koittaa ratsastaa.

Vilmailua, tuntiratsastusta ja tantereen tutkimista

Tiistaina oli tarkoitus mennä vain ratsastustunnille, mutta satuin lähtemään turhan ajoissa ja kun soitin Leenalle ehdotti, että tulisin Vilmalla ratsastelemaan ennen tuntia. Ihana oli nähdä Vilmaa pitkään aikaan. Sitä vois vaan halia ja mälvätä, niin suloinen otus se on. On niissä Ponin kanssa jotain yhteistä. Molemmat on sosiaalisia ja hellyyttäviä, mutta Vilmalla on vaan se 14 vuotta enemmän elämänkokemusta ja se kyllä näkyy sellaisena perus-rauhallisuutena. Käytiin kentällä vähän pyörimässä. Vähän turhan paljon oli jengiä ja Vilma ei oikein ottanut rauhoittuakseen. Toisesta etusesta oli kenkäkin lähtenyt, niin mentiin ihan rauhassa. Pienet ravit vaan kumpaankin suuntaan ja muuten käyntiä.

Sitten peräkanaa tunnille. Opettaja oli lukenut mun ajatukset kun oli laittanut mulle ihan hiljaa mielessäni jo viikon verran toivomani connemara-ponin. Kaikki meni lähes täydelisesti. Tehtiin eri asteisella poikituksella pohkeenväistöä ja voltin jälkeen laukannostoa. Polle oli hyvin kuulolla ja lopputunnista peräänannossa. Sain kehujakin. Ensimmäistä kertaa IKINÄ pyydettiin, että nosta kättä! :O Jotain on siis mennyt perille. Nyt on tullut vaan sellainen fiilis, että tekisin tosi paljon mielummin ihan perusratsastusta ilman mitään kummempia tehtäviä. Haluaisin pyrkiä siihen, että saan hevosen kulkemaan ensin rentona ja muodossa ja sitten vasta lähdettäisiin hiomaan niitä kommervenkkejä. Täytyykin ehdottaa joku tunti, jos muut ratsastajat vaan on suostuvaisia.

Tänään sitten tihkusateessa heti aamupäivästä Ponin kanssa ratsastelemaan. Mentiin harjun hiekkakuopalle kun kenttä oli sateen takia niin huonona. Emmi tuli Arttua talutellen mukaan. Päätin reenata lisää harjoitusravissa istumista ja heti meni huomattavasti paremmin kun viimeksi. Harppaukset on uskomattomia. Nyt mentiin pitkiä pätkiä ihan nätisti muodossa harjoitusravissakin. Lopuksi otin molempiin suuntiin vähän kevyessä istunnassa laukkaa kun Ponilla tuntui olevan virtaa. Emmi otti kuviakin, mutta melkein kaikki oli ihan tärähtäneitä :(
Lähdettiinpä siitä sitten takaisin tallia kohden. Oltiin kiipeämässä jyrkkää ylämäkeä kun Poni pompsahti raville. Mulla oli pitkät ohjat, enkä ollut yhtään varautunut joten jouduin "vähän" huonoon tasapainoon. Korjasin liikaa eteen ja Poni otti herneen nenään ja aloitti sen päiväisen poukkoilun. Ei mitään pikkupukkeja vaan ihan kunnon "tuus-ny-alas-sieltä" -rodeon. Hetken sinnittelin, mutta sitten tultiin tonttiin. Ensimmäinen huoli oli Ponin suunta. Lähti meinaan suoraan kohti autotietä, jonka yli mennään tallille. Kääntyi kuitenkin juuri siinä risteyksessä kävelytien puolella ja tuli hirnuen takaisin. Fiksu tyttö! Jalustin piti etsiä ja ratsastusloimea vähän suoristella, mutta muuten selvittiin säikähdyksellä ja mustelmilla. Takasin selkään vaan ja kotia kohti. Tulipahan sekin koettua ja aikakin oli. On meinaan melkein kaksi vuotta siitä kun viimeksi tulin alas.

Pakkasaamun ratsastus

Hyppäsin lauantaina kahdeksalta ylös neljän tunnin yöunien jälkeen (paikallisessa kaljakippolassa töissä yö) ja huomasin että talvi oli tullut. Pakkasta 8 astetta, mutta kirkas päivä tulossa. Suorin itseni tallille, jossa pakattiin Emmin kanssa hevot ja kamppeet traileriin ja lähdettiin pikku matkan päähän valmennukseen. Emmi oli siis menossa Jari Sneckin estevalkkuun ja koska Arttu ei ole vielä matkustanut yksin otettiin Poni mukaan sillä mielellä että voin mennä sillä itsenäisesti valmennuksen aikana.

Paikanpäällä jouduttiin vähän säätelemään kun puomi mentälle oli lukossa eikä autolla päässytkään perille. Ajettiin auto vähän kauemmaksi, laitettiin hepat tien vieressä kuntoon ja ratsastettiin kentälle. Oli tosi kaunis kuulas pakkasaamu mikä harmittavasti oli jäädyttänyt maan ja kentän. Ponilla ei ollut edes hokkeja, mutta onneksi pitoa löytyi siitä huolimatta. Kenttä oli ikävästi jäässä mikä ei rohkaissut kamalasti vääntämään siinä. Lähdinkin yhden paikalla olleen miehen kanssa ympäröiville maastopoluille hetkeksi pyörimään ja löysin samalla syrjempää pienen aitaamattoman kentän, joka oli kyllä kova mutta sentään tasainen. Jäin siihen sitten hetkeksi Ponia taivuttelemaan ja asettelemaan käynnissä ja kun tuntui hyvältä päätin kokeilla harjoitusravissa istumista. Ponin ravissa on todella vaikea  istua :D Homma menee tyypillisesti näin:
Poni on herkkä
Otetaan ravia
Ratsastajan ristiselkä ei jousta
Ratsastaja pompii huonossa tasapainossa kun löysä reppu selässä ja pahimmassa tapauksessa ottaa vielä ohjasta tukea
Poni alkaa vetää herneenpalkoa nenään
Pää nousee
Selkä jännittyy
ja ravista tulee vielä vaikeampaa surkealle ratsastajalle istua

Nyt päätin ottaa ihan pieniä pätkiä rauhallista ravia ja pitää vaikka ohjan ihan löysänä etten vahigossakaan ota siitä tukea. Yritin myös valmistella siirtymiset hyvin. Istuminen onnistui heti siihen pisteeseen asti kun tempoa tuli lisää, silloin lähti painopiste vaeltamaan ja pakarat jännittymään. Mutta otettiin vaan takas käyntiin, käynnissä rennoksi ja uusi yritys. Lopulta ravailin jo kenttän ympäri kerralaan ja Ponikin ajoittain vähän rentoutui. Tälläsiä harjoitteita enemmän.

Illalla menen tuijottelemaan taas Emmin valmennusta ja tiistaina tunnille. Saas nähdä missä kunnossa ratsastuskoulun kenttä on nyt pakkasten tultua. Onneksi maneesi nousee koko ajan.

Tauon jälkeen

Olenpa tässä keskittynyt kirjoittamaan enemmän vaihtoehtoisten ammattiopintojen kirjallista työtä, eli ei ole kauheesti jäänyt aikaa tälle päivitykselle. No on tässä kuitenkin kerinnyt tapahtua. Oltiin valmennuksessakin Ponin kaa ja huonosti meni :(
Tuli joku ihme ongelma laukan nostojen kaa.
Nyt on kuitenkin taas tavoitteita asetettu:
Opettele istumaan PONIN ravissa ilman, että otat ohjasta tukea.
Laukassa jos mennään kovaa, älä jää vetämään vaan muista ulko-ohjan pidäteet ja perse penkkiin!
Muuten ollaan sitten vaan maastoiltu rauhassa ja nyt jo kerran ilman rohkaisevaa Emmin läsnäoloakin. Hyvin meni sekin vaikka Poni vähän hermostuikin kun kaveri meni laukassa ohi ja sitten piti ruveta pullistelemaan, loikkimaan ja nousemaan pystyyn. Ei ollut mitään ongelmaa kuitenkaan. Aika perus-poukkoilua missä ei ollut edes vaikea pysyä kyydissä.

Eilen kävin myös katsomassa Emmin valmennuksia. Oli Ensin Artulla Tavelassa ja sitten Ponilla Niihamassa. Kuvailin paljon ja yritin ottaa oppia. eipä sekään aika kai hukaan heitettyä ole. Seuraavaksi sunnuntaina suunnitelmissa ratsastusta, nyt van ihan Emmin ohjauksessa. Lauantaina käydään miehen kanssa Jyväskylässä koiranäyttelyssä tapaamassa yhtä kasvattajaa, jolta mahdollisesti hurttaa hommattais. http://www.suomenbeauceron.fi/
Siinä linnki rodun sivuille.

Kuvia!

Emmi pyysi laittamaan kuvia.
Kas näin :)

Ammattilainen työssään

Sitten hieman laukkakuvia Artusta ja Emmistä:

Emmi osaa myös poseerata ratsastaessaan!

Ja lopuksi oli pakko laittaa kuva viimekesäisestä varsasta ja hänen ergonomisesta syömisestään. (kuvaaja ei ole osannut rajata kun varsaparan peppu on leikkautunut vähän ulos kuvasta)

Ronkelius iskee!

Tiistaina kävin Ponilla taas maastoilemassa oppaana Emmi ja seuralaisena Marge. Ponilla on kyllä miellyttävä laukka jossa on tosi helppo istua kevyessä istunnassa. Poni kun ei ole tippaakaan etupainoinen niin pysyy omakin tasapaino hyvin. Tallihommat siihen taas päälle ja sitten ratsastustunnille.

On ollut kova motivaation puute käydä tuolla tunneilla kun kenttä on huonossa kunnossa, on pimeetä ja pitkä matka. Nyt kun vielä saa ratsastaa niin hyvällä hevosella niin nuo ratsastuskoulun hepat tuntuu ihan kauheilta. Nytkin menin pikkusella russ-ponilla, joka saa ilmaisesti tehdä aika lailla mitä lystää alkeistunneilla. Niitähän se tekee paljon kun on niin sopivan kokoinen pienemmille. Muuten ihan symppis poni mutta kamala jyrä! Mitkään pidätteet ei alkuun mennyt lävitse, pää vaan tuli syliin mutta mitään reaktioo ei mennyt jalkoihin. Lopputunnista kun otin sitten vaan rohkeesti teräviä pidätteitä ja myötäsin nopeasti niin alkoi meno hidastua. Mentiin tehtävää jossa piti tulla pieni pätkä pohkeenväistöä ja nostaa siitä vastalaukka. Ilmeisesti Nokkosen oli vaikea ymmärtää alkuun miksi hän ei saa rynnätä perään kun kaveri edessä lähtee laukkaamaan. Laukat kyllä nousi hienosti varsinkin lopputunnista. Oikein sellasia kivoja ylöspäin lähteviä ponnistuksia.

Poni on paras!

Jääny tässä jokuselta päivältä kirjottelematta kun on muka ollut niin kiire.
Viikonloppu oli ja meni ja perjantaina maastoiltiin Ponin kaa Emmin ja hänen siskon Idan seurassa ainakin kahden tunnin lenkki pitkin harjua. Koko seutu on kyllä hienosti täynnä kaiken maailman maastoreittiä ja lenkkipolkua ja jopa merkittyjä ratsastusreittejä, mutta nyt tuntuu lähinnä siltä etten opin niitä ikinä kun tietä menee ristiin rastiin joka suuntaan. Niin ja valaistuilla teillä ei saa ratsastaa :D
Mutta hienoa oli ja maisemat oli komeita vaikka meinaskin harjun rinteellä iskeä korkean paikan kammo. Hui!
Lauantaina piti Ponilla olla vapaapäivä mutta Emmi viestitti että voidaan mennä maastoon käppäileen jos haluan liittyä seuraan ja tottahan halusin. Tehtiin reilun tunnin lenkki ja taas olin ihan pihalla että missä mennään ja mitä polkua. (epätoivo!)
Sunnuntaina olikin sitten ensimmäinen kunnon valmennus Ponilla. Mentiin Katille traikulla (sama Kati siis jolta vuokrasin Pilkettä) ja tuupittiin siellä koulua. Sain tosi paljon siitä valmennuksesta. Ihan ehdottomasti on kirjattava ylös nämä neuvot.

1. Keskity olemaan itse rento. Jos keskityt vaan saamaan hevosen rennoksi, jännityt itse. Kun rentoudut itse, hevonenkin rentoutuu.

2. Kun kevennät, älä liikuta ylävartaloa eteenpäin vaan ylöspäin. Vain lantio menee eteenpäin. (Tämänkin jouduin tekemään niin että tuntui ihan siltä että nojaan hulluna taaksepäin ennen kuin Kati sanoi että nyt on hyvä, mutta eipä mennyt enää pohje liian taakse)

3. Elävä tuntuma. Liikut niitä sormia. Älä jää vetämään. (Tämä toteutui ensimmäistä kertaa hyvin sunnuntaina)

ja sokerina pohjalla ehkä paras mielikuva.. ikinä.
Valitin etten saa keskivartaloa napakaksi ilman että pakarat ja reidet jännittyy ja avot kun Katilla oli ehkä paras neuvo.

3. Kuvittele vähän niikun olisit sontimassa. Vatsalla jännität, mutta perse on rento ja leviää satulaan. Ja kuvittele että sulla on oikein läski perse.

Varsinkin viimeistä toteuttaessani ja keskittyessäni oman kropan rentouteen ihan rauhassa Poni alkoi kulkea ihan uudella tavalla ja nyt pystyiin jo ratsastamaan pohkeella jopa eteen kun askel piteni oli rento.

Perjantain maastolenkin jälkeen Poni ja Arttu tekee tuttavuutta.

Sunnuntai viimeisteltiin tallihommilla ja tallin pihalle tilatulla pizzalla joka imuroitiin Emmin ja Idan kanssa. Kyllä oli opettavainen ja ihana valmennus. Veikkaan että on hyvä päätös olla menemättä enää ratsastuskouluun. En oikein enää edes odota noita tunteja niin kuin Ponilla ratsastelua. Poni on paras! Ja ensi perjantaina muuten uudestaan Katille valmennukseen.

Kiirusta pitää, mutta intoa riittää (ainakin heppahommiin)

Maanantaina kävin päivällä Vilman kanssa heittämässä maastolenkin. Vilma ei olis millään malttanut ravata rauhassa vaan piti kahkottaa ja jalkojakin tuntui olevan liikaa. Loppumatkasta reenailin käsihommia ja sain Vilman ihan maasto-olosuhteissakin kivaan muotoon. Päiväsaikaan vaan kun on yksin niin ongelmaksi muodostuu enemmän sen hevosen kuntoon laittaminen. Talli on kamala paikka olla yksin vaikka ruokaa olis naaman edessä valtava kasa. Pitää pyöriä ja huudella korviavihlovasti kavereille. Raasu :)

Tiistaina olikin ratsastustunti. Kauheita rääkkejä pitää tuo uusi ope. Olin ihan hiessä kylvetetty tunnin jälkeen, vaikkei ollut edes takkia päällä. Alla oli tyypillisesti laiskemmanpuoleinen heppa, jolla olikin yllättäen vauhtivaihde päällä koko tunnin. Myönnän suoraan etten ratsastanut tunnilla mitenkään hyvin, koska tehtävä oli niin nopeatempoinen, enkä oikeastaan keskittynyt kuin siirtymään oikeassa kohdassa oikeaan askellajiin ja tyyli oli vähän sinnepäin. En istunut nostoissa kunnolla alas, enkä saanut kättä rauhoittumaan. Alkuun meinasi satulakin lähteä alta. Hillevi on niin tynnyrimäinen muodoltaan, että vaikka satulavyön kiristäisi kuinka kireälle, satula seilaa vähän puolelta toiselle. Oli pakko pysähtyä kesken kaiken ja kiristää vyötä. Kännykkäkin tippui kesken tunnin sinne kuraiseen kenttään. Kamalaa sähläystä. Lopputunnista tehtiin ns. "vapaita tehtäviä" ravissa ja käynnissä. Tein aina toisen pitkän sivun avoa ja lyhyeltä sivulta käänsin aikaisemmin ja pyrin väistättämään uralle. Sain tässä Hillevin ihan hyvin kuulolle ja pystyin keskittymään huomattavasti enemmän omaankin tekemiseeni.

Tänään kävin Ratsastamassa Ponilla.
Ihana hevonen. Joka kerta oon vaan tyytyväisempi ja tyytyväisempi kun käyn siellä. Ja mukavampaa omistajaa on vaikee ees kuvitella. Kauheeta ylistystä, mutta ansaittua. Emmi anto kentällä vähän ohjeita kun ratsastin ja lykkäsin hälle kamerankin käteen että ota kuvia, kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Poni oli eilen saanut kraniosakraaliterapiaa joten otettiin rauhallisesti. Alku oli tosi nihkeetä. Ei meinannut millään tulla sitä fiilistä mitä aiemmin. Toki vaadin itseltänikin enemmän, mutta silti... Pohje on liian takana, kevennys liian mahtipontista ja laajaliikkeistä ja se KÄSI ALAS! Erotuksena kevääseen on se, että nyt pysyy jo sisäkäsi alhaalla, mutta ulkokäsi nousee jatkuvasti. Tarvisin sellasen mielikuvan jatkuvasti, että jos kuvittelet käden olevan alhaalla, laske vielä kymmenen senttiä. Lopulta Emmi kiipesi itse selkään ja sanoin että tee ja selitä samalla mitä teet. Tämän jälkeen hyppäsin itse selkään. Otettiin toinen kierros ja voilà: alkoi ravi sujua. Tottakai Emmikin oli tästä niin tyytyväinen, että unohti ottaa niitä kuvia. Kuvat oli siis kaikki siitä kun mentiin ihan paskasti. Mutta pääasia että tuli otettua. Taas konkretisoitui virheet kivasti. Ja oli muuten ekat kuvat Ponista. En tiä ees kehtaako noita kuvia laittaa, mutta eipä tätä kukaan oikein luekkaan ja mainetta ei ole jota menettää joten laitanpa kuitenkin.

Pohje takana ja varpaat harottaa ulos

Tässä koitettiin vaan saada Poni katsomaan kameraan, mutta kivaltahan se näyttää :)