Kolmijalkainen hevonen

Tiedätte varmaan sen tunteen kun tallilta soitetaan että hevosesi on täysin kolmijalkainen. Se on vähän kuin joku löisi nyrkillä palleaan. Olin juuri ovella lähdössä tunnille, mutta suunnitelmat pitkään odotetusta ohjatusta ratsastuksesta vaihtuivatkiin niin tuttuun letkun päässä seisoskeluun.

Olin paikalla ihan ensiapuaikaan. Varttia aikaisemmin iltapäiväheinänjaossa oli tullut ilmeisesti tarhakaverin kanssa vähän kränää marssijärjestyksestä, ja siinä hötäkässä veikkaan, että vasen takajalka on livennyt ja vääntynyt. Hampaan jäljet oli peffassa, mutta jalassa ei ollut ihorikkoja. Otin könnkkäävän ja ähisevän hevosen sisään. Se ei laskenut painoa kun vähän vasemman takajalan kavion kärjelle. Jänteitä ei aristanut mutta vuohista kyllä, erityisesti vuohiskuoppaa. Kylmäsin puoli tuntia, annoin kipulääkettä ja Vallu sai mutustella heinää puolisen tuntia, jonka jälkeen kylmäsin toisen puoli tuntia. Kamalaa katseltavaa. Sen koko jalka tärisi ajoittain kun se laski sille painoa :( Kävi kamalasti sääliksi.

Vallu on siis koppihoidossa ja kipulääkityksessä ainakin viikonlopun yli. Yritän saada klinikalle ajan heti alkuviikoksi. Vaikka en yleensä suosi tuota Kangasalan klinikkaa, niin ajatus siitä että seisottaisin noin kipeää hevosta Teivoon asti kopissa on päinsäkäymätön. Wääksyyn ei sentään ole kun muutama kilometri ja röntgenet saa sielläkin otettua. Oletan että se jalka vielä huomiseen mennessä turvahtaa niin paljon, että ultraaminen on aivan turhaa, kun ei sieltä kuitenkaan mitään näe.