Lunta!

Ei haittaa vaikka auto ei oikein liiku ja olen koko vuoden käynyt paukkupakkasilla tallilla jalkapatikassa liikuttelemassa hevosta, joka on ajoittain tuntunut ydinkärjeltä. Joskus se kuitenkin palkitaan. Megapakkanen ilman lunta kovetti neidän kentän niin pahaksi, ettei siinä kengättömällä hevosella menty oikeastaan kun käyntiä ja sivuloikkia. Maneesiin ollaan koitettu totutella, mutta on se vielä sen verran karmea paikka ollut, etten itse ole siellä tohtinut mennä. Ongelmaa ei ollut kuitenkaan laittaa Emmaa stunttaamaan. Se onkin sitten ollut oikeastaan ainoa kerta kun Vallu on tämän vuoden puolella liikkunut kunnolla.

Laukka taittuu nyt jo kaarteissakin, vaikka onhan se toki vaivalloista ja Emma tippuikin kerran, kun Vallun moottori alkoi hyytyä kaarteessa, minä autoin äänellä maasta ja Emma vielä vähän raipalla koskien niin Vallu totesi että jassoo tehkä ite. Hienosti se jäi kuitenkin paikalleen seisomaan Emman kuperkeikan jälkeen ja sitten vaan jatkettiin hommia.

Mutta nyt tuli sitä lunta! Ah Torstaina kävin ratsastamassa. Kenttä oli vielä tuulentuiverruksen jäljiltä sellaisilla lumidyyneillä ja Vallu muistutti lähinnä ydinreaktoria. Jätin ratsastamisen ja prässäämisen tavallaan toissijaiseksi ja koitin vaan antaa vauhdille raamit ja annoin pojan hölkötellä turhia höyryjä pois. Alkoihan se siitä sitten pärskimään oikein tosissaan ja siihen oli hyvä lopettaa.

Pääsin keräilemään "työni" hedelmiä tänään, kun kenttä oli aurattu, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja vastassa oli mitä lutuisin rapsuta-tosta, lepuutan-päätä-sun-olkapäällä ja joko-tehdään-jotain-yhdessä -heppa. Se ei siis syönyt edes karsinaan nakkaamaani heinätuppoa vaan seurusteli kuin todellinen herrasmies. Tehtiin vähän ravi-käynti siirtymisiä ja kun Vallu vaikutti niin leppoisalta ajattelin nostella pitkästä aikaa laukat. Hyvin nousi, vaikkakin ekalla suoralla perä vähän keveni, mutta kun vaan pitää huolen ettei se pääse edestä häviämään alas, niin helppo oli pysyä kyydissä. Yritin laukata kaarteetkin läpi, mutta kyllä se vaan on vaikeaa. Oikein tuntee, kuinka se joutuu tekemään sekä fyysisesti että henkisesti töitä. Kamalasti saa tsempata ja auttaa. Suoraan sanottuna puhalsin kuin höyryjuna itse näiden laukkojen lopuksi, vaikkei otettu kun kaksi kierrosta kumpaankin suuntaan! Huono kunto ja eilinen salitreeni painaa kroppaa, mutta tyytyväisempää lapsihevosen mammaa saa ettiä!