Unelmasaappaat.

Tässä muutama viikko takaperin tallikaverini teki kirppikseltä aivan uskomattoman löydön: Cavallon täysin käyttämättömät nahkasaappaat 45 eurolla. Kaveri siinä harmitteli, että pakko oli ostaa vaikkeivät mene jalkaan, mutta hänellä oli toiveissa että varsia saisi suutarissa levennettyä sen verran, että saappaat päätyisivät käyttöön. Siinä saappaita ihastellessa ja hienosta löydöstä kaveria kadehtien, päätin kokeilla josko saappaat sopisivat minulle. En uskonut että siitä tulisi mikään tämän luokan henkinen ongelma, koska olen aika monet saappaat jalkaani vetänyt, eivätkä yhdetkään niistä ole olleet sopivat. Kuinka ollakaan kaveri oli löytänyt laatusaappaat naurettavan edullisesti ja ne sopivat minulle täydellisesti. Raamatullinen synti kalvaa edelleen. Miten tuollaista löytöä ei voi olla himoitsematta.

Jos joskus videoissa näyttää että jalustimeni on turhan syvällä jalassa, voin vakuuttaa ettei se ole. Joudun vain käyttämään kolme numeroa liian isoja saappaita, joka saa sen näyttämään siltä. Minua kun on rakenneltu niin etten tiedä mistä kasoista osat on oikein otettu. Olen n. 170 senttiä pelkkiä sääriä 36-37 kengän koolla.

Heinäsirkka poninsa selässä

Saapasasioissa siis käy niin että saapas, joka on kengänkooltaan sopiva, on naurettavan lyhyt tai leveä tai molempia ja varren pituudelta sopiva saapas on liian leveä tai iso tai molempia. Siispä ratsastelen tällä hetkellä saappailla, jotka ovat kolme numeroa liian isot ja liian leveät ja olen alistunut ajatukseen että "there are no boots for my feet" ja jos on niin ne ovat mittatilaustavaraa tai erikoismallia lisänimellä hintavat. Sehän on tietysti iso ongelma ihmiselle, joka ei yleensäkkään osta mitään uutena. Oma mielipide on, että käytetty on aivan yhtä hyvää ja kierrätys on ekologisempaa. Hevostavaraa vaivaa myös sama ongelma kuin autoja: kun sen kantaa kaupasta pihalle niin arvo laskee heti ovella. Jos siis joskus kävisi munkki ja löytäisin käytettynä hyvät ja laadukkaat saappaat pistän blogiinikin muistiin ja ilmoille, että Cavallon varressa luki 35 - 50 - 37. Se oli täydellinen, mutta valitettavasti se ei ollut minu. :´D

Pyykkinaruratsastaja

Nyt on sitten seuramestaruuksissakin käyty ratsastamassa. Vielä ei ihan terävintä kärkeä kutiteltu, mutta jos johonkin olen tyytyväinen niin hevoseen. Se meinaan suoritti radalla todella positiivisella mielellä ja innoissaan. Jos tuossa tilanteessa olisi itse ratsastanut itsensä ylittäen, niin oltaisiin voitu tehdä ihmeitä, mutta kuski oli hieman unessa, mikä näkyy siinä etten jostain kumman syystä tajunnut yhtään terävöityä ja lyhentää ohjaa! Täti jäi niinsanotusti verkkamoodiin ja ohjiin olisi voinut ripustella kuivumaan koneellisen pyykkiä! :D

Ilman vastoinkäymisiä ei kisoihin sentään päästy. Torstain onnistuneen ratareenin jälkeen ajattelin perjantaina ehtoolla käydä vähän pellolla irtonaistamassa Broncaa kevyellä ravailulla ja muutamalla rennolla laukkapätkällä. Ensin kierros käynnissä pellon ympäri ja ekassa ravipätkässä hevonen kompuroi, kuului SE ääni ja toinen etukenkä lepäsi pellossa. Ja kello oli tietysti kahdeksan illalla ja vähän reilu 12 tuntia starttiin aikaa. Mutta onni on kengityskurssin käynyt ystävätär, jolle kehtasi soittaa vielä perjantai-iltana säädyttömään aikaan ja saatiin kuin saatiinkin tossu takaisin jalkaan.

Radan pisteet vaihtelivat 5.0 ja 6.5 välillä, ihan kuitenkin tässä muistelisin että ravilisäyksestä olisi tullut 7.0. Ravista selvästi parempia numeroita kuin laukasta, mutta typeriä virheitä itseltä pisteitä vähentämään. Esimerkiksi alku- ja lopputervehdykseen ratsastuksessa taas oli linja täysin hukassa ja toisesta 5.0 ja toisesta 5.5. Toinen siirtyminen käyntiin tuli myös rankasti myöhässä kun kuski haaveili ihan omiaan. Laukat nousivat omaan mieleen erittäin hyvin ja se vaikeampi eli vasen oli tällä kertaa nätimmän ja vaivattomamman oloista (vaikka se hevosen pää käy kyllä aika linkussa). Alakerta suoraa kutosriviä ja kommenttina että ravissa polkee hyvin takaa, mutta laukassa tahtoo painua kuolaimen alle, eli ei mitään uutta näillä mailla. Tällä suorituksella prosentit 58.889 ja sijoitus 6/10. Koskakohan tulisi se päivä että hevonen ja kuski olisivat yhtä skarppina. Kuriositeettina mainittakoon, että Broncan entiset omistajat sanoivat molemmat videon nähtyään, että Broncan laukka on parantunut tosi paljon. Pitää kaivaa jotain vahoja videoita, jos sellaisia edes löytyy, niin näkee ehkä itsekin.

Tuokaa tekin pyykit meille kuivumaan ja katselkaa videolta miten siinä sitten kävi :)

Mysteerivaivoja

Koko helteisen kesän ihmettelin kun hevoseni hikoilee polttomerkin kohdalta runsaasti. Ajattelin että täytyy olla joku vanhan arpikudoksen aiheuttama pakallinen metaboliakommervenkki enkä tehnyt mitään :(
Kelit kun viilenivät, niin aloin kiinnittää asiaan huomiota ihan eri tavalla. Eihän sen nyt pitäisi hikinen olla kun ei ole mainittavan lämmintäkään! Kyselin ja ihmettelin mistä moinen paikallinen hikoilu johtuu ja vuorokauden asiaa mietittyäni tajusin, että kyseessä ei suinkaan ole hikoilu vaan kudosnesteen vuotaminen ihon läpi. Hätä ja syyllisyys! Miten en tajunnut asiaa aiemmin!?

Bronca liikkuu aivan normaalisti, mutta painellessa tuota vuotavaa kohtaa ja sen ympäristöä se jonkin verran kiristyy leuoistaan, eli on paikallisesti kipeä. Joskus toivoisi että tamma näyttäisi vähän enemmän merkkejä kun tekee pahaa, mutta mitäs hommasin tuollaisen iberian sisupussin. Siitä sitten lähettelin kuvia eläinlääkärille ja haastattelin valmentajia. Kenelläkään ei oikein selkeää näkemystä asiasta ollut, mutta paras ja omaan järkeen käyvin veikkaus oli ihonalaiskudoksen tulehdus eli selluliittis. Se miten tulehdus olisi sinne päässyt, on edelleen mysteeri, mutta tepastelin apteekkiin hakemaan kuurin oriprimiä ja hoidetaan nyt sillä ja betadinepesuilla.

Hämäävintä tuossa on se, että se lähtee keskeltä polttomerkkiä, joten ensimmäinen ajatus itselläkin oli, että se liittyy jotenkin siihen. Nyt asiaan paneutuneena ajattelen myös sitä, että noilla kohdin on paljon lihaskalvoja ja lihasten kiinnityskohtia (ihan tarkkaan en hevosen anatomiaa tunne, joku varmasti tässäkin on fiksumpi).

Mutta hoidetaan nyt tulehduksena ja jos ei tapahdu muutosta, niin sitten ei auta kun kärrätä heppa klinikalle tai huudella paikalle joku joka ultraa tallilla. Mielessä on käynyt jo vaikka mitä melanooman sisuskaluihin leviämisestä johonkin systeemiseen sairauteen. Hevonen on muuten täysin terveen oloinen! Liikkuu hyvin ja mielellään, lämpöä ei ole ja ruokakin maittaa niin ettei ole paljon tarvinnut kikkailla että saa lääkkeet syötettyä :D

Seuramestaruuksiin ajattelin ilmoittautua. Saahan sen ilmoittautumisen peruttua jos näyttää siltä ettei mitään muutosta tapahdu tai hevonen on selkeästi kivulias tai lämpöilee.