Lohduton fiilis

Motivaati kirjoittaa tai ratsastaa ei ole ollut mitenkään pilviä hipova. Tai motivaatiota ratsastaa on, mutta joku raja kivunsiedollakin. Eipä ihan kamalasti ole ollut mistä kirjoittaa, mutta vähän kuitenkin jotain.

Olin lauantaina tosi reipas tyhmä ja menin Mimmillä Iitun valkkuun. Sen lisäksi, että vasen käteni oli lähes hyödytön päätti Mimmi-poni esitellä kaikki mahdolliset kommervenkkinsä. Se pukitti noin miljoona keraa, teki äkkijumituksia ja ryösti laukassa useamman kerran ihan omille teilleen. Lisäksi tunsin sen harkitsevan pystyynnousemistakin pari kertaa, mutta ei sentään tehnyt sitä. Olin päättänyt todistaa Iitulle etten ole mikään valmiiksi-luovuttaja ja olinkin ihan vaativimmillani. Sehän ei Mimmiä miellyttänyt, vaan se todellakin yritti ihan kaikkensa ettei olisi tarvinnut tehdä mitä pyydetään. Ja harjoitushan oli niinkin vaativa kun ensin käynnissä pitkillä sivuilla askel pitkäksi ja venymään, lyhyillä sivuilla lyhyeksi ja askeleessa sama tahti. Ja sama ravissa. Mimmi meni jopa niin pitkälle että nosti mielummin (pukki)laukan kun pidensi ravissa askelta. Kehuin kyllä reaktiosta eteen mutta silti: Huokaus. Laukkareeni otettiin helpotetusti niin että puoliympyrää laukassa ja puoli ympyrää ravissa. Ilmeisesti tarkoitus oli vaan saada niitä nostoja, että niistä tulisi Mimmillekin vähän arkisempia, mutta aikamoiseksi ponikiukutteluksi meni. Kaverin oli pakko ratsastaa pienellä ympyrällä keskellä kenttää koska muuten Mimmi rynni vaikka kylkimyyryä laukassa kaverin luo. Onneksi en ollut lähelläkään tippua (mulla on ilmeisesti kuitenkin parempi tasapaino kun mitä toi jatkuva tipahtelu antaa ymmärtää), enkä loukannut kipeätä kättänikään kun kerran kun jouduin ottamaan sillä tukea Mimmin kaulasta yhdessä(kin) pukissa.
Mimmi oli kiukutteluunsa käyttänyt niin valtavasti energiaa, että oli kevyestä harjoituksesta huolimatta aivan hiessä tunnin päätteeksi. Niin olin kyllä minäkin. Käsi on myös ollut sen jälkeen niin kipeä ettei tulisi mieleenkään ratsastaa. Selvästi nyt tuntee että joku lapaluuhun kiinnittyvä lihas on revennyt kiinnikkeestään, koska joissain liikkeissä se ihan kun muljuu tuolla nahan alla.

*** EDIT HUOM:
Selvisi pari päivää tämän jälkeen että Mimmi oli ilmeisesti saanut "hippikivennäisestä" jonkinlaisen allergisen reaktion. Havaitisn kyllä nämä matalat pahkurat selässä ennen tuntia mutta ne olivat niin matalia ja aristamattomia etten ajatellut niiden vaikuttavan menoon. Ilmeisesti kuitenkin herkkähipiäinen heppa oli sitä mieltä että näin ei hommia tehdä. Selvisipä ainakin ettei syy ollut luokattoman huono ratsastus.****

Sunnuntaina olin melkein lähdössä katsastamaan itselleni mahdollista ylläpitoheppaa, mutta se ehti lauantain aikana mennä toisaalle. Sillä hetkellä ei haitannut vaan vedin kaverin tupareissa lohduttavat punaviinikoomat kun ei tarvinnut lähteä sunnuntaina ajelemaan Virroille niissä merkeissä.

Mielessä on käynyt paluu ratsastuskouluun. Saisi ratsastaa sellaisilla hevosilla, jotka olisivat säyseitä ja luotettavia. 
Että sellaista. Kiva harrastus ja kaikkea. Silti olen ihan kärvistellyt koko viikon kun en voi mennä tallille. Onpahan tullut lenkkeiltyä koiran kanssa: eilenkin tehtiin melkein kahden tunnin metsälenkki.

Laitan loppuun pari kuvaa Nallen edesottamuksista. Katselin tuossa saikkupäivänä koneelta jotakin leffaa ja koira temusi hirveällä tarmolla vieressä kenkänsä kanssa. Yhtäkiä havaitsin täydellisen hiljaisuuden laskeutuneen. Pojalle oli tullut väsy.

Kuvat kännykkälaatua kun en uskaltanut nousta ja tavoitella kameraa kun olisin herättänyt koiran :D