Antoisa harjoitusravireeni

Joskus vähän hävettää etten osaa istua harjoitusravissa. Tai siis viimeisen vähän vajaan vuoden aikana en ole osannut. Olenhan kuitenkin ratsastanut nyt jo yli 3,5 vuotta ja moni voisi väittää, että kyllä se jo kuule kuuluu osata.
 Mutta hei, seuraavaksi seuraa selittelyä (se on vähän niiku mun juttu):

Kahden ja puolen viikon päästä tulee Ponin kanssa vuosi yhteistä taivalta täyteen. Poni oli aikamoinen harppaus kaikista niistä hevosista, joita aikaisemmin olin ratsastanut. Mitenkään yhtäkään hevosta väheksymättä (hevoset on kutenkin aina hevosia eli ihania ja jokaisella on ne omat parhaat juttunsa). Poni oli ja on super-herkkä. Sekä avuille että kaikelle väärälle mitä satut ratsastaesa tekemään. Poni on osaavan ihmisen ratsukouluttama ja nuoreksi harrasteratsuksi, joka on revitty 3-4 vuotiaana niin pellosta ettei antanut riimua päähänsä pistää, sen osaamistaso on oikein huikea (mun mielestä). Koska Ponilla ovat ennen minua ratsastaneet sellaiset ihmiset jotka omaavat monikertaisesti kokemukseni ratsastuksesta, sen täytyy minun kanssani sietää poikkeuksellisen paljon virheitä. (Ja hienosti sietää.)
And to the point -> Ponilla ON haastava ravi. Sen on moni myöntänyt. Ja koska se on niin herkkä, tasapainon menetys tai vahingossa ohjasta tuen ottaminen saa sen vetämään herneet niin syvälle nasaaliin, että sen rauhoittelussa ja rentoutamisessa menee pieni ikuisuus. Siksi ei harjoitusravia Ponilla, kun ihan vähän ja harvoin.

Seuraava selitys:

Melkein surettaa ajatella nykyään ratsastuskoulun hevosia, kun tietää miten voimakkaasti herkkä hevonen reagoi huonoon istuntaan, jännittymiseen, pomppimiseen ja suusta nykimiseen. No mutta kukaan ei ole seppä syntyessään ja jotenkin alkuun on päästävä tässä ratsastusmaailmassa. Ratsastuskouluhevoset tekevät kullanarvoista työtä kultaisella luonteellaan ja kärsivällisyydellään jokaisen innokkaan heppatytön, -tädin, -pojan ja -sedän eteen. Ihan hiljan ratsastin myös ratsastuskoulun hevosella, siellä estetunnillani. Huomasin, että kyllähän minä osaan istua harjoitusravissa, vaikken melkein vuoteen ole uskonut sitä. Mutta mikäs siinä on istua kun heppa ravaa niin selättä kun vaan pystyy ja miettii että uskallanko luottaa tuohon selässäni olevaan ihmiseen.

Saakohan tuosta ny ristuksenkaan selvään? Eli osaan istua joo, mutta en _oikein_ liikkuvan hevosen selässä!

Nyt seuraa video. Vähän jännittää sitä tähän pistää, kun virheitä ja vikojahan löytyy, mutta toivoisin että jos jollain olisi vinkkiä siihen miten saisin tuon jalan rennoksi, alas, niin että jalustinkin alkaisi pysyä jalassa. Ja ihan best olis jos joku kertois vielä miten pystyis vaikuttaan kunnolla hevoseen samalla. Tyyliin millä reenillä saan pidettyä pakaran ja reiden rentona kun käytän pohjetta!

Video sis. Jonnan kommentit.
Niin ja jos joku ihmettelee mitä mä hölötän tossa alussa niin se on "Älä kato sinne niskaan"
Nii joo! Ja tän jälkeen mentiin myös ilman jalkkareita, enkä tippunu, eikä Poni lähteny kuuhun.